22 PSALMI. 22

₂Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Miksi olet kaukana, et auta minua,

et kuule valitukseni sanoja?

₃Jumalani, minä huudan päivällä,

mutta sinä et vastaa,

ja yöllä, enkä voi vaieta.

₄Ja kuitenkin sinä olet Pyhä,

jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

₅Meidän isämme luottivat sinuun,

he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

₆He huusivat sinua ja pelastuivat;

he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

₇Mutta minä olen mato enkä ihminen,

ihmisten pilkka ja kansan hylky.

₈Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua,

levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

₉"Jätä asiasi Herran haltuun.

Hän vapahtakoon hänet,

hän pelastakoon hänet,

koska on häneen mielistynyt."

₁₀Sinähän vedit minut äitini kohdusta,

sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

₁₁sinun huomaasi minä olen jätetty

syntymästäni saakka,

sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

₁₂Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä,

eikä auttajaa ole.

₁₃Minua saartavat väkevät sonnit,

Baasanin härät piirittävät minut,

₁₄avaavat kitansa minua vastaan,

niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

₁₅Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu;

kaikki minun luuni ovat irti toisistansa;

minun sydämeni on niinkuin vaha,

se on sulanut minun rinnassani.

₁₆Minun voimani on kuivettunut

kuin saviastian siru,

ja kieleni tarttuu suuni lakeen,

ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

₁₇Sillä koirat minua piirittävät,

pahain parvi saartaa minut,

minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

₁₈Minä voin lukea kaikki luuni;

he katselevat minua ilkkuen;

₁₉he jakavat keskenänsä minun vaatteeni

ja heittävät minun puvustani arpaa.

₂₀Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana,

sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

₂₁Vapahda minun sieluni miekasta,

minun ainokaiseni koirain kynsistä.

₂₂Pelasta minut jalopeuran kidasta,

villihärkäin sarvista —

vastaa minulle.

₂₃Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

₂₄Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä.

Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen,

kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

₂₅Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä,

ei katso sitä ylen,

eikä kätke häneltä kasvojansa,

vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

₂₆Sinusta on minun ylistyslauluni

suuressa seurakunnassa;

minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

₂₇Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi;

ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä.

Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

₂₈Kaikki maan ääret muistavat tämän

ja palajavat Herran tykö;

kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

₂₉sillä Herran on kuninkuus,

ja hän on hallitseva pakanoita.

₃₀Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat;

hänen edessään polvistuvat kaikki,

jotka mullan alle astuvat

eivätkä voi elossa pysyä.

₃₁Jälkeentulevaiset palvelevat häntä,

tuleville polville kerrotaan Herrasta.

₃₂He tulevat ja julistavat

vastedes syntyvälle kansalle

hänen vanhurskauttaan,

että hän on tämän tehnyt.