144 PSALMI. 144

Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni,

joka opettaa minun käteni taistelemaan,

minun sormeni sotimaan,

₂hän, joka antaa minulle armon;

minun linnani, varustukseni ja pelastajani,

minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen,

hän, joka laskee kansani minun valtani alle.

₃Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät,

mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!

₄Ihminen on kuin tuulen henkäys,

hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.

₅Herra, notkista taivaasi ja astu alas,

kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.

₆Iske salamoita ja hajota heidät,

lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.

₇Ojenna kätesi korkeudesta,

tempaa ja pelasta minut suurista vesistä,

muukalaisten kädestä,

₈joiden suu puhuu vilppiä

ja joiden oikea käsi on valheen käsi!

₉Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren,

soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,

₁₀sinulle, joka annat kuninkaille voiton

ja tempaat palvelijasi Daavidin

turvaan pahalta miekalta.

₁₁Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä,

joiden suu puhuu vilppiä

ja joiden oikea käsi on valheen käsi.

₁₂Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan

kuin korkealle kohoavat kasvit,

tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;

₁₃meidän aittamme ovat täynnä,

ja antavat kaikkinaista viljaa,

meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme

tuhansin ja kymmenin tuhansin;

₁₄meidän härkiemme kuormat ovat runsaat,

ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista,

ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.

₁₅Autuas se kansa, jolle näin käy,

autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!