142 PSALMI.
Ahdistetun rukous.
1Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous.
2Minä korotan ääneni ja huudan Herraa,
minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.
3Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni,
kerron hänelle ahdistukseni.
4Kun minun henkeni minussa nääntyy,
niin sinä tunnet minun tieni.
Polulle, jota minä käyn,
he ovat virittäneet paulan minun eteeni.
5Katso minun oikealle puolelleni ja näe:
ei kukaan minua tunne.
Ei ole minulla pakopaikkaa,
ei kukaan minun sielustani välitä.
6Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon:
Sinä olet minun turvani,
minun osani elävien maassa.
7Tarkkaa minun huutoani,
sillä minä olen sangen viheliäinen,
pelasta minut vainoojistani,
sillä he ovat minua väkevämmät.
8Vie minun sieluni ulos vankeudesta
kiittämään sinun nimeäsi.
Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni,
kun sinä minulle hyvin teet.