104 PSALMI. 104

₁Kiitä Herraa, minun sieluni,

Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri;

valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

₂Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan,

sinä levität taivaat niinkuin teltan;

₃sinä rakennat salisi vetten päälle,

teet pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulen siivillä.

₄Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi,

palvelijoiksesi tulen liekit.

₅Sinä asetit maan perustuksillensa,

niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

₆Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella:

vuoria ylempänä seisoivat vedet.

₇Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi,

sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

₈vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat

paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

₉Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy

eivätkä palaja peittämään maata.

₁₀Sinä kuohutit laaksoista lähteet,

jotka vuorten välillä vuotavat.

₁₁Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille,

villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

₁₂Niiden partailla asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvien välissä.

₁₃Saleistasi sinä kastelet vuoret,

sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

₁₄Sinä kasvatat ruohon karjalle

ja kasvit ihmisen tarpeeksi.

Niin sinä tuotat maasta leivän

₁₅ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen;

niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi,

ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

₁₆Ravintonsa saavat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

₁₇Niissä lintuset pesivät,

ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

₁₈Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa,

kallionkolot ovat tamaanien suoja.

₁₉Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja;

aurinko tietää laskunsa.

₂₀Sinä teet pimeän, niin tulee yö;

silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

₂₁Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista

ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

₂₂Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois

ja laskeutuvat luoliinsa maata.

₂₃Silloin ihminen menee töihinsä

ja askaroitsee iltaan asti.

₂₄Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra!

Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt,

maa on täynnä sinun luotujasi.

₂₅Merikin, suuri ja aava —

siinä vilisee lukemattomat laumat

pieniä ja suuria eläviä.

₂₆Siellä kulkevat laivat,

siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

₂₇Ne kaikki odottavat sinua,

että antaisit heille ruuan ajallansa.

₂₈Sinä annat niille, ja ne kokoavat,

sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

₂₉Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät,

sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat

ja palajavat tomuun jälleen.

₃₀Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan;

ja sinä uudistat maan muodon.

₃₁Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti.

Saakoon Herra teoistansa iloita,

₃₂hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee,

joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

₃₃Kaiken ikäni minä ylistän Herraa,

minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

₃₄Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset;

minä iloitsen Herrassa.

₃₅Hävitkööt syntiset maasta,

älköön jumalattomia enää olko.

Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!