9 LUKU. 9

₁Viisaus on talonsa rakentanut,

veistänyt seitsemän pylvästänsä.

₂Hän on teuraansa teurastanut,

viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.

₃Hän on palvelijattarensa lähettänyt

kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:

₄"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne".

Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:

₅"Tulkaa, syökää minun leipääni

ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.

₆Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää,

ja astukaa ymmärryksen tielle." —

₇Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän,

ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.

₈Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi;

nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.

₉Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu;

opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.

₁₀Herran pelko on viisauden alku,

ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. —

₁₁"Sillä minun avullani päiväsi enenevät

ja jatkuvat elämäsi vuodet.

₁₂Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas;

ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."

₁₃Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen,

eikä hän mistään mitään tiedä.

₁₄Hän istuu talonsa ovella,

istuimella kaupungin kummuilla,

₁₅kutsumassa ohikulkijoita,

jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:

₁₆"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne".

Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:

₁₇"Varastettu vesi on makeata,

ja salattu leipä on suloista".

₁₈Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä,

että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.