24 LUKU.
Bileam siunaa jälleen Israelin, mutta kiroaa Amalekin ja muutamat muut kansat.
1Kun Bileam näki, että Israelin siunaaminen oli Herralle otollista, ei hän enää mennyt niinkuin aina ennen ennusmerkkejä etsimään, vaan käänsi kasvonsa erämaahan. 2Ja kun Bileam nosti silmänsä ja näki Israelin leiriytyneenä heimokunnittain, niin Jumalan Henki tuli häneen. 3Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi:
"Näin puhuu Bileam, Beorin poika,
näin puhuu mies, jonka silmä on avattu.
4Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen,
joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä,
joka lankeaa loveen ja jonka silmät avataan.
5Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob,
sinun asuinsijasi, Israel!
6Niinkuin laajat purolaaksot,
niinkuin puutarhat virran varrella,
niinkuin aloepuut, Herran istuttamat,
niinkuin setripuut vesien vierillä!
7Vettä läikkyy sen vesisangoista,
ja sen laihot saavat runsaasti vettä.
Agagia mahtavampi on sen kuningas,
ylhäinen sen kuningasvalta.
8Jumala vei sen pois Egyptistä;
sen sarvet ovat kuin villihärän.
Se syö suuhunsa viholliskansat,
heidän luunsa se murskaa
ja lävistää heidät nuolillansa.
9Se on kyyristynyt,
se on laskeutunut maahan kuin leijona,
niinkuin naarasleijona — kuka uskaltaa sitä häiritä?
Siunattu olkoon, joka sinua siunaa,
kirottu, joka sinua kiroaa!"
10Silloin Baalak vihastui Bileamiin ja löi kätensä yhteen. Ja Baalak sanoi Bileamille: "Minä kutsuin sinut vihollisiani kiroamaan, ja nyt sinä olet siunannut heidät jo kolme kertaa. 11Mene tiehesi! Minä aioin sinua runsaasti palkita, mutta katso, Herra on sinulta palkan kieltänyt." 12Bileam vastasi Baalakille: "Enkö minä jo sanonut sinun sanansaattajillesi, jotka lähetit luokseni: 13'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. 14Ja nyt minä lähden kansani tykö, mutta sitä ennen minä ilmoitan sinulle, mitä tämä kansa on tekevä sinun kansallesi aikojen lopulla." 15Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi:
"Näin puhuu Bileam, Beorin poika,
näin puhuu mies, jonka silmä on avattu.
16Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen
ja saa tietonsa Korkeimmalta,
joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä,
joka lankeaa loveen ja jonka silmät avataan:
17Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt,
minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä.
Tähti nousee Jaakobista,
ja valtikka kohoaa Israelista.
Se ruhjoo Mooabilta ohimot,
päälaen kaikilta Seetin pojilta.
18Ja Edomista tulee alusmaa,
Seir joutuu vihollistensa omaksi;
mutta Israel tekee väkeviä tekoja.
19Ja Jaakobista tulee valtias,
hän hävittää kaupungeista niihin pelastuneet."
20Ja kun hän näki Amalekin, niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi:
"Kansakunnista ensimmäinen on Amalek,
mutta sen loppu on perikato".
21Ja kun hän näki keeniläiset, niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi:
"Järkkymätön on sinun asumuksesi,
ja kalliolle on pesäsi pantu.
22Mutta sittenkin Kain hävitetään:
ei aikaakaan, niin Assur vie sinut vangiksi."
23Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi:
"Voi! Kuka jää enää elämään,
kun Jumala tämän tekee!
24Laivoja saapuu kittiläisten suunnalta,
ja ne kurittavat Assurin ja kurittavat Eeberin.
Hänkin on perikadon oma."
25Senjälkeen Bileam nousi, lähti matkaan ja palasi kotiinsa; ja myöskin Baalak lähti tiehensä.
