2 LUKU. 2

₁Ja nyt teille tämä käsky, te papit!

₂Jos ette kuule ja paina sydämeenne,

niin että annatte kunnian minun nimelleni,

sanoo Herra Sebaot,

lähetän minä teitä vastaan kirouksen

ja kiroan teille suodut siunaukset.

Minä olenkin ne jo kironnut,

sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne.

₃Minä kiellän teiltä jälkeläiset,

ja minä viskelen rapaa teidän kasvoihinne,

teidän juhlauhrienne rapaa,

ja siihen teidät itsenne kannetaan.

₄Ja te tulette tietämään,

että minä olen lähettänyt teille tämän käskyn,

jotta minun liittoni Leevin kanssa pysyisi,

sanoo Herra Sebaot.

₅Minun liittoni hänen kanssansa

oli elämä ja rauha,

ja minä annoin sen hänelle peloksi;

ja hän pelkäsi minua,

vapisi minun nimeni edessä.

₆Oikea opetus oli hänen suussansa,

eikä vääryyttä tavattu hänen huuliltansa.

Rauhassa ja vakaasti hän vaelsi minun kanssani,

ja monet hän käänsi pois pahoista töistä.

₇Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto,

ja hänen suustansa etsitään opetus;

sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.

₈Mutta te olette poikenneet tieltä,

olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan,

olette turmelleet Leevin liiton,

sanoo Herra Sebaot.

₉Niinpä minäkin teen teidät halpana pidetyiksi

ja alhaisiksi kaiken kansan edessä,

koska te ette ole pitäneet minun teitäni,

vaan olette olleet puolueelliset opetuksessa.

₁₀Eikö meillä kaikilla ole sama Isä?

Eikö sama Jumala ole meitä luonut?

Miksi me olemme uskottomat toinen toisellemme

ja rikomme isiemme liiton?

₁₁Juuda on ollut uskoton,

Israelissa ja Jerusalemissa on tehty kauhistus.

Sillä Juuda on häväissyt Herran pyhäkön,

jota Herra rakastaa,

ja on ottanut avioksi vieraan jumalan tyttäriä.

₁₂Hävittäköön Herra siltä mieheltä,

joka tämän tekee,

Jaakobin majoista valvojan ja vastaajan

ja Herran Sebaotin uhrilahjan tuojan.

₁₃Ja toiseksi te olette tehneet tämän:

olette saattaneet Herran alttarin

peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla,

niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen

eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne.

₁₄Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?"

Sentähden, että Herra on todistaja

sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä,

jolle sinä olet ollut uskoton,

vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.

₁₅Niin ei tee yksikään,

jolla on jäännöskään Hengestä.

"Mutta kuinkas se yksi —?"

Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. —

Ottakaa siis vaari hengestänne

älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle.

₁₆Sillä minä vihaan hylkäämistä,

sanoo Herra, Israelin Jumala,

ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä,

sanoo Herra Sebaot.

Siis ottakaa vaari hengestänne

älkääkä olko uskottomat.

₁₇Te väsytätte Herran puheillanne.

Mutta te sanotte: "Miten väsytämme?"

Siten, että sanotte:

"Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä,

ja niihin hänellä on mielisuosio";

tahi: "Missä on tuomion Jumala?"