7 LUKU. 7

₁Seuraavana päivänä Holofernes käski koko sotajoukkonsa ja kaiken väen, joka oli tullut hänen tykönsä auttamaan häntä taistelussa, lähteä liikkeelle Beetyluaa vastaan ja miehittää ylös vuoristoon kulkevat tiet ja ryhtyä sotaan israelilaisia vastaan. ₂Sinä päivänä lähtivät liikkeelle kaikki heidän sotakuntoiset miehensä; ja heidän sotavoimansa olivat vahvuudeltaan sata seitsemänkymmentä tuhatta jalka- ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä, lukuunottamatta kuormastoa. Ja miesten luku, jotka seurasivat sitä jalan, oli ylen suuri. ₃Ja he pystyttivät leirinsä laaksoon lähelle Beetyluaa lähteen tykö, niin että se leveydeltään ulottui Dootaimin ohitse Beelbaimiin ja pituudeltaan Beetyluasta Kyamoniin, joka on vastapäätä Esdrelonia. ₄Mutta kun israelilaiset näkivät, kuinka paljon heitä oli, kauhistuivat he suuresti ja sanoivat toinen toisellensa: "Nyt nämä kalvavat puhtaaksi koko maan pinnan, eivätkä korkeat vuoret, eivät laaksot eikä kukkulat voi kestää niiden painoa". ₅Ja he tarttuivat kukin sota-aseisiinsa ja sytyttivät tulet torneihinsa ja pysyivät vartiopaikoillaan koko sen yön.

₆Mutta toisena päivänä Holofernes vei koko ratsuväkensä ulos Beetyluassa olevien israelilaisten nähden ₇ja tutki heidän kaupunkiinsa johtavat tiet ja etsi vesilähteet ja miehitti ne ja asetti sotilasvartiostot niitä vartioimaan, mutta itse hän palasi takaisin väkensä tykö.

₈Silloin tulivat hänen luoksensa kaikki Eesaun lasten päämiehet ja kaikki Mooabin kansan johtajat ja rannikkoseudun sotapäälliköt ja sanoivat: ₉"Kuulkoon herramme, mitä me sanomme, ettei sotajoukollesi tapahtuisi mitään vahinkoa. ₁₀Sillä tämä israelilaisten kansa ei turvaa keihäisiinsä, vaan niiden vuorten korkeuteen, joilla he asuvat. Sillä ei ole helppo tunkeutua heidän vuortensa huipuille. ₁₁Älä siis, herra, sodi heitä vastaan sillä tapaa, kuin taistelujärjestyksessä soditaan; silloin ei ainoakaan mies sinun väestäsi ole kaatuva. ₁₂Pysy leirissäsi ja pidä sotajoukkosi jokainen mies suojassa. Miehittäkööt sinun palvelijasi vain sen vesilähteen, joka pulppuaa vuoren juurelta, ₁₃sillä siitä noutavat vetensä kaikki Beetyluan asukkaat. Niin he menehtyvät janoon ja jättävät kaupunkinsa. Ja me menemme väkinemme ylös läheisille vuorten huipuille ja leiriydymme niille vartioidaksemme, ettei yksikään mies pääse ulos kaupungista. ₁₄Silloin he ja heidän vaimonsa ja lapsensa nääntyvät nälkään, ja ennenkuin ainoakaan miekanisku on heihin sattunut, he makaavat kuolleina oman kaupunkinsa kaduilla; ₁₅niin sinä kostat heille ankarasti sen, että ovat nousseet sinua vastustamaan eivätkä ole rauhallisesti tulleet sinua kohtaamaan."

₁₆Heidän sanansa miellyttivät Holofernesta ja kaikkia hänen palvelijoitansa; ja hän käski tehdä, niinkuin he olivat puhuneet. ₁₇Niin ammonilaisten leiri lähti liikkeelle ja heidän mukanansa viisituhatta assurilaista, ja he leiriytyivät laaksoon ja miehittivät israelilaisten vesipaikat ja lähteet. ₁₈Ja Eesaun lapset ja ammonilaiset nousivat vuoristoon ja leiriytyivät siellä vastapäätä Dootaimia ja lähettivät osastoja etelään ja itään päin Egrebelin vaiheille, joka on Kuusin läheisyydessä Mokmurin tulvapuron varrella. Mutta muu assurilaisten sotajoukko leiriytyi tasangolle ja peitti koko maan. Telttoineen ja kuormastoineen he muodostivat väkirikkaan leirin, ja heidän lukumääränsä oli ylen suuri. ₁₉Mutta israelilaiset huusivat avuksensa Herraa, Jumalaansa; sillä he olivat menettäneet rohkeutensa, koska kaikki heidän vihollisensa olivat piirittäneet heidät, niin ettei ollut mahdollista päästä pakoon niiden keskeltä. ₂₀Näin pysyi Assurin koko sotajoukko, heidän jalkaväkensä, sotavaununsa ja ratsumiehensä, leiriytyneenä heidän ympärillensä kolmekymmentä neljä päivää, ja kaikilta Beetyluan asukkailta loppuivat kaikki heidän vesivarastonsa, ₂₁ja vesisäiliöt tyhjenivät, eivätkä he saaneet yhtenäkään päivänä juoda kyllikseen, koska heille annettiin vettä ainoastaan määrämitalla. ₂₂Niin heidän lapsensa ja vaimonsa menettivät rohkeutensa, ja heidän nuoret miehensä menehtyivät janosta ja kaatuivat kaupungin kaduille ja porttikäytäviin, eikä heissä enää ollut mitään voimaa.

₂₃Silloin kokoontui kaikki kansa Osiaan ja kaupungin muiden johtajien tykö, nuoret miehet, vaimot ja lapset, ja he huusivat suurella äänellä ja sanoivat vanhinten kuullen: ₂₄"Jumala tuomitkoon teidän ja meidän välillämme, koska te olette tehneet meille suuren vääryyden, kun ette ole ryhtyneet rauhanneuvotteluihin assurilaisten kanssa. ₂₅Ja nyt ei ole ketään, joka voisi meitä auttaa, vaan Jumala on myynyt meidät heidän käsiinsä, niin että me näännymme heidän nähtensä janoon ja suureen kurjuuteen. ₂₆Kutsukaa siis nyt heidät tänne ja luovuttakaa koko kaupunki Holoferneen väen ja kaiken hänen sotajoukkonsa ryöstettäväksi. ₂₇Sillä meille on parempi joutua heidän saaliiksensa. Meistä tosin tulee orjia, mutta me saamme kuitenkin jäädä henkiin, eikä meidän tarvitse omin silmin nähdä pienokaistemme kuolevan eikä naistemme ja lastemme menehtyvän. ₂₈Me vannotamme teitä taivaan ja maan ja Jumalamme ja isiemme Herran kautta, hänen, joka kostaa meidän syntiemme ja meidän isiemme syntien mukaan, ettei hän tekisi näiden sanojen mukaan, jotka tänä päivänä ovat puhutut." ₂₉Ja koko seurakunta puhkesi yhtenä miehenä suureen itkuun ja huusi avuksi Herraa Jumalaa suurella äänellä.

₃₀Niin Osias sanoi heille: "Olkaa rohkealla mielellä, veljet. Kestäkäämme vielä viisi päivää; niiden kuluessa on Herra, meidän Jumalamme, kääntävä armonsa meidän puoleemme, sillä ei hän jätä meitä kokonansa. ₃₁Mutta jos näiden päiväin kuluttua apua ei ole meille tullut, niin minä teen teidän sanojenne mukaan." ₃₂Sitten hän päästi kansan hajaantumaan, kunkin omalle vartiopaikalleen. Niin he menivät kaupungin muureille ja torneihin, mutta naiset ja lapset hän lähetti heidän koteihinsa. Ja kaupungissa vallitsi suuri ahdistus.