65 LUKU.

Pelastus ja kadotus. Uudet taivaat ja uusi maa.

65¹

jotka eivät minua kysyneet,

niiden löydettäväksi,

jotka eivät minua etsineet;

minä olen sanonut kansalle,

joka ei ole otettu minun nimiini:

Tässä minä olen, tässä minä olen!

²

uppiniskaista kansaa kohden,

joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä,

omain ajatustensa mukaan;

³kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa,

vasten kasvojani,

uhraa puutarhoissa

ja suitsuttaa tiilikivialttareilla.

⁴He asustavat haudoissa

ja yöpyvät salaisiin paikkoihin;

he syövät sianlihaa,

ja saastaiset liemet on heillä astioissansa.

⁵

älä tule minua lähelle,

sillä minä olen sinulle pyhä".

Nämä ovat savu minun sieramissani,

tuli, joka palaa kaiken päivää.

⁶

En ole minä vaiti, vaan minä maksan,

maksan heille helmaan

⁷

ynnä teidän isienne pahat teot, sanoo Herra,

niiden, jotka ovat vuorilla suitsuttaneet

ja kukkuloilla minua häväisseet;

ja ensiksi minä mittaan heille

palkan heidän helmaansa.

⁸Näin sanoo Herra:

Niinkuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua:

"Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus",

niin teen minä palvelijaini tähden,

etten kaikkea hävittäisi.

⁹

ja Juudasta vuorteni perillisen;

ja minun valittuni saavat periä maan,

ja minun palvelijani saavat siinä asua.

¹⁰

ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana

minun kansallani, joka minua etsii.

¹¹Mutta te, jotka hylkäätte Herran

ja unhotatte minun pyhän vuoreni,

jotka valmistatte Gadille pöydän

ja vuodatatte uhrijuomaa Menille —

¹²

ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi,

sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin,

ettekä kuulleet, kun minä puhuin,

vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni,

ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.

¹³

Katso, minun palvelijani syövät,

mutta te näette nälkää;

katso, minun palvelijani juovat,

mutta te kärsitte janoa;

katso, minun palvelijani iloitsevat,

mutta te joudutte häpeään.

¹⁴Katso, minun palvelijani riemuitsevat

sydämen onnesta,

mutta te huudatte sydämen tuskasta

ja voivotatte mielimurteissanne.

¹⁵

minun valituilleni:

"Niin sinut surmatkoon Herra, Herra!"

Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.

¹⁶

siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen,

ja joka maassa vannoo,

vannoo totisen Jumalan nimeen;

sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut

ja peitossa minun silmiltäni.

¹⁷

ja uuden maan.

Entisiä ei enää muisteta,

eivätkä ne enää ajatukseen astu;

¹⁸

siitä, mitä minä luon.

Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin,

riemuksi sen kansan.

¹⁹

ja riemuitsen kansastani;

eikä siellä enää kuulla itkun ääntä

eikä valituksen ääntä.

²⁰

joka eläisi vain muutaman päivän,

ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää;

sillä nuorin kuolee satavuotiaana,

ja vasta satavuotiaana

synnintekijä joutuu kiroukseen.

²¹

he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;

²²

eivät istuta muitten syödä;

sillä niinkuin puitten päivät ovat,

niin ovat elinpäivät minun kansassani.

Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

²³

eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi,

sillä he ovat Herran siunattujen siemen,

ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

²⁴

heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

²⁵

ja leijona syö rehua niinkuin raavas,

ja käärmeen ruokana on maan tomu;

ei missään minun pyhällä vuorellani

tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.