65 LUKU. 65

₁Minä olen suostunut niiden etsittäväksi,

jotka eivät minua kysyneet,

niiden löydettäväksi,

jotka eivät minua etsineet;

minä olen sanonut kansalle,

joka ei ole otettu minun nimiini:

Tässä minä olen, tässä minä olen!

₂Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni

uppiniskaista kansaa kohden,

joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä,

omain ajatustensa mukaan;

₃kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa,

vasten kasvojani,

uhraa puutarhoissa

ja suitsuttaa tiilikivialttareilla.

₄He asustavat haudoissa

ja yöpyvät salaisiin paikkoihin;

he syövät sianlihaa,

ja saastaiset liemet on heillä astioissansa.

₅He sanovat: "Pysy erilläsi,

älä tule minua lähelle,

sillä minä olen sinulle pyhä".

Nämä ovat savu minun sieramissani,

tuli, joka palaa kaiken päivää.

₆Katso, se on kirjoitettuna minun edessäni.

En ole minä vaiti, vaan minä maksan,

maksan heille helmaan

₇heidän pahat tekonsa

ynnä teidän isienne pahat teot, sanoo Herra,

niiden, jotka ovat vuorilla suitsuttaneet

ja kukkuloilla minua häväisseet;

ja ensiksi minä mittaan heille

palkan heidän helmaansa.

₈Näin sanoo Herra:

Niinkuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua:

"Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus",

niin teen minä palvelijaini tähden,

etten kaikkea hävittäisi.

₉Minä tuotan Jaakobista siemenen

ja Juudasta vuorteni perillisen;

ja minun valittuni saavat periä maan,

ja minun palvelijani saavat siinä asua.

₁₀Ja Saaron on oleva lammasten laitumena

ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana

minun kansallani, joka minua etsii.

₁₁Mutta te, jotka hylkäätte Herran

ja unhotatte minun pyhän vuoreni,

jotka valmistatte Gadille pöydän

ja vuodatatte uhrijuomaa Menille —

₁₂teidät minä määrään miekan omiksi,

ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi,

sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin,

ettekä kuulleet, kun minä puhuin,

vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni,

ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.

₁₃Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:

Katso, minun palvelijani syövät,

mutta te näette nälkää;

katso, minun palvelijani juovat,

mutta te kärsitte janoa;

katso, minun palvelijani iloitsevat,

mutta te joudutte häpeään.

₁₄Katso, minun palvelijani riemuitsevat

sydämen onnesta,

mutta te huudatte sydämen tuskasta

ja voivotatte mielimurteissanne.

₁₅Ja te jätätte nimenne kirouslauseeksi

minun valituilleni:

"Niin sinut surmatkoon Herra, Herra!"

Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.

₁₆Joka maassa itsensä siunaa,

siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen,

ja joka maassa vannoo,

vannoo totisen Jumalan nimeen;

sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut

ja peitossa minun silmiltäni.

₁₇Sillä katso, minä luon uudet taivaat

ja uuden maan.

Entisiä ei enää muisteta,

eivätkä ne enää ajatukseen astu;

₁₈vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti

siitä, mitä minä luon.

Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin,

riemuksi sen kansan.

₁₉Minä iloitsen Jerusalemista

ja riemuitsen kansastani;

eikä siellä enää kuulla itkun ääntä

eikä valituksen ääntä.

₂₀Ei siellä ole enää lasta,

joka eläisi vain muutaman päivän,

ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää;

sillä nuorin kuolee satavuotiaana,

ja vasta satavuotiaana

synnintekijä joutuu kiroukseen.

₂₁He rakentavat taloja ja asuvat niissä,

he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;

₂₂he eivät rakenna muitten asua,

eivät istuta muitten syödä;

sillä niinkuin puitten päivät ovat,

niin ovat elinpäivät minun kansassani.

Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

₂₃He eivät tee työtä turhaan

eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi,

sillä he ovat Herran siunattujen siemen,

ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

₂₄Ennenkuin he huutavat, minä vastaan,

heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

₂₅Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella,

ja leijona syö rehua niinkuin raavas,

ja käärmeen ruokana on maan tomu;

ei missään minun pyhällä vuorellani

tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.