51 LUKU. 51

₁Kuulkaa minua,

te jotka vanhurskauteen pyritte,

te jotka Herraa etsitte.

Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut,

ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.

₂Katsokaa Aabrahamia, isäänne,

ja Saaraa, joka teidät synnytti.

Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin;

mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

₃Niin Herra lohduttaa Siionin,

lohduttaa kaikki sen rauniot,

hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin

ja sen arosta kuin Herran puutarhan;

siellä on oleva riemu ja ilo,

kiitos ja ylistysvirren ääni.

₄Kuuntele minua, kansani,

kuule minua, kansakuntani,

sillä minusta lähtee laki,

ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.

₅Lähellä on minun vanhurskauteni,

minun autuuteni ilmestyy,

minun käsivarteni tuomitsevat kansat;

minua odottavat merensaaret

ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

₆Nostakaa silmänne taivasta kohti

ja katsokaa maata, joka alhaalla on,

sillä taivaat katoavat kuin savu

ja maa hajoaa kuin vaate

ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket,

mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti,

ja minun vanhurskauteni ei kukistu.

₇Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette,

kansa, jonka sydämessä on minun lakini:

älkää peljätkö ihmisten pilkkaa

älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

₈Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen,

koiperhonen syö heidät niinkuin villan,

mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti,

minun autuuteni polvesta polveen.

₉Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan,

sinä Herran käsivarsi;

heräjä niinkuin muinaisina päivinä,

ammoisten sukupolvien aikoina.

Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi,

joka lävistit lohikäärmeen?

₁₀Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren,

suuren syvyyden vedet,

joka teit meren syvänteet tieksi

lunastettujen kulkea?

₁₁Niin Herran vapahdetut palajavat

ja tulevat Siioniin riemuiten,

päänsä päällä iankaikkinen ilo.

Riemu ja ilo saavuttavat heidät,

mutta murhe ja huokaus pakenevat.

₁₂Minä, minä olen teidän lohduttajanne;

mikä olet sinä,

että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen,

ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,

₁₃ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt,

joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan,

ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa,

kun hän tähtää tuhotaksensa?

Mutta missä on sortajan viha?

₁₄Pian päästetään kumaraan koukistunut

vapaaksi kahleistaan:

ei hän kuole, ei kuoppaan jää,

eikä häneltä leipä puutu.

₁₅Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat,

jonka nimi on Herra Sebaot.

₁₆Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi,

minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon,

pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan

ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".

₁₇Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem,

sinä joka olet juonut Herran kädestä

hänen vihansa maljan,

joka olet päihdyttävän pikarin juonut,

tyhjäksi särpinyt.

₁₈Ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli synnyttänyt,

ollut häntä taluttamassa;

ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli kasvattanut,

hänen käteensä tarttunut.

₁₉Nämä kohtasivat sinua kaksittain —

kuka sinua surkuttelee —

tuho ja turmio, nälkä ja miekka;

millä voin sinua lohduttaa?

₂₀Tajuttomina makasivat sinun poikasi

joka kadun kulmassa,

niinkuin antiloopit pyydyshaudassa,

täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.

₂₁Sentähden kuule tätä, sinä poloinen,

joka olet juopunut, vaikka et viinistä:

₂₂Näin sanoo sinun Herrasi,

Herra sinun Jumalasi,

joka ajaa kansansa asian:

Katso, minä otan sinun kädestäsi

päihdyttävän maljan, vihani pikarin;

ei tarvitse sinun siitä enää juoda.

₂₃Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen,

jotka sinulle sanoivat:

"Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi";

ja sinä panit selkäsi maaksi

ja kaduksi kulkijoille.