46 LUKU. 46

₁Beel vaipuu, Nebo taipuu;

heidän kuvansa joutuvat

elukkain ja juhtain selkään;

mitä te kulkueessa kannoitte,

se sälytetään kuormaksi uupuville.

₂He taipuvat, he vaipuvat molemmat;

he eivät voi pelastaa kuormaa,

ja itse he vaeltavat vankeuteen.

₃Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo,

te kaikki Israelin heimon tähteet,

te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti,

nostaa hamasta äidinhelmasta.

₄Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama,

hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan;

niin minä olen tehnyt,

ja vastedeskin minä nostan,

minä kannan ja pelastan.

₅Keneenkä te vertaatte minut,

kenenkä rinnalle minut asetatte,

kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte,

että olisimme toistemme vertaiset?

₆He kaatavat kultaa kukkarosta

ja punnitsevat hopeata vaa'alla;

he palkkaavat kultasepän,

ja hän tekee siitä jumalan,

jonka eteen he lankeavat maahan

ja jota he kumartavat.

₇He nostavat sen olallensa,

kantavat ja asettavat sen paikoilleen,

ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa.

Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa,

hädästä se ei pelasta.

₈Muistakaa tämä ja olkaa vahvat.

Menkää itseenne, te luopiot.

₉Muistakaa entisiä ikiajoista asti,

sillä minä olen Jumala, eikä toista ole;

minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

₁₀Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on,

ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut;

minä sanon: minun neuvoni pysyy,

kaiken, mitä tahdon, minä teen.

₁₁Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta,

kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen.

Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan;

mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.

₁₂Kuulkaa minua, te kovasydämiset,

jotka olette kaukana vanhurskaudesta.

₁₃Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä,

se ei ole kaukana;

ei viivy pelastus, jonka minä tuon.

Minä annan Siionissa pelastuksen,

annan kirkkauteni Israelille.