26 LUKU. 26

"Meillä on vahva kaupunki,

pelastuksen hän asettaa

muuriksi ja varustukseksi.

₂Avatkaa portit

vanhurskaan kansan käydä sisälle,

joka uskollisena pysyy.

₃Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan,

sillä hän turvaa sinuun.

₄Turvatkaa Herraan ainiaan,

sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

₅Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset,

ylhäisen kaupungin,

hän painoi sen alas, painoi maan tasalle,

syöksi sen tomuun asti.

₆Sitä tallaa jalka, kurjan jalat,

vaivaisten askeleet.

₇Vanhurskaan polku on suora,

sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

₈Niin, sinun tuomioittesi tiellä

me odotamme sinua, Herra;

sinun nimeäsi ja sinun muistoasi

sielu ikävöitsee.

₉Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä,

minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain;

sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata,

oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.

₁₀Jos jumalaton saa armon,

ei hän opi vanhurskautta;

oikeuden maassa hän tekee vääryyttä

eikä näe Herran korkeutta.

₁₁Herra, sinun kätesi on kohotettu,

mutta he eivät sitä näe.

He saakoot häpeäksensä nähdä

sinun kiivautesi kansan puolesta;

kuluttakoon heidät tuli,

joka sinun vihollisesi kuluttaa.

₁₂Herra, sinä saatat meille rauhan,

sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

₁₃Herra, meidän Jumalamme,

meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä;

sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.

₁₄Kuolleet eivät virkoa eloon,

vainajat eivät nouse:

niin sinä olet heille kostanut,

tuhonnut heidät

ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

₁₅Sinä olet lisännyt kansan, Herra,

olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt,

olet laajentanut kaikki maan rajat.

₁₆Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua,

vuodattivat hiljaisia rukouksia,

kun sinä heitä kuritit.

₁₇Niinkuin raskas vaimo,

joka on synnyttämäisillään,

vääntelehtii ja huutaa kivuissansa,

niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

₁₈Me olimme raskaina, vääntelehdimme,

mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta:

emme saaneet aikaan pelastusta maalle,

maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.

₁₉Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon,

minun ruumiini nousevat ylös.

Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte,

sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste,

ja maa tuo vainajat ilmoille.

₂₀Mene, kansani, kammioihisi

ja sulje ovet jälkeesi,

lymyä hetkinen,

kunnes viha on ohitse mennyt.

₂₁Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan

kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa,

ja maa paljastaa verivelkansa

eikä surmattujansa enää peitä."