13 LUKU.

Ennustus Baabelin hävityksestä.

13¹

²Pystyttäkää viiri paljaalle vuoren laelle,

korottakaa äänenne heille,

viittokaa kädellä heitä

menemään sisälle ruhtinasten porteista.

³Minä olen antanut käskyn vihkiytyneilleni

ja kutsunut urhoni vihani työhön,

ylvääni, riemuitsevaiseni.

⁴Kuule, vuorilla käy kuin paljon väen pauhina;

kuule valtakuntain, kokoontuneitten kansojen kohinaa:

Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoansa.

⁵He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä,

Herra ja hänen vihansa aseet,

hävittämään kaiken maan.

⁶

se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.

⁷Sentähden herpoavat kaikki kädet,

ja kaikki ihmissydämet raukeavat.

⁸He peljästyvät,

kivut ja tuskat valtaavat heidät,

he vääntelehtivät kuin synnyttäjä,

tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä,

kasvot tulenkarvaisina.

⁹Katso, Herran päivä tulee,

tulee armottomana,

tulee kiivaus ja vihan hehku,

tekemään autioksi maan

ja hävittämään siitä sen syntiset.

¹⁰

eivät loista valollansa,

aurinko on pimeä noustessansa,

kuu ei kirkkaana kumota.

¹¹Minä kostan maanpiirille sen pahuuden

ja jumalattomille heidän pahat tekonsa;

minä lopetan julkeitten kopeuden

ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.

¹²

kuin puhdas kulta,

ihmiset harvinaisemmiksi

kuin Oofirin kulta.

¹³Sentähden minä järisytän taivaat,

ja maa järkkyy paikaltansa

Herran Sebaotin kiivaudesta,

hänen vihansa hehkun päivänä.

¹⁴Ja niinkuin säikytetyt gasellit

ja niinkuin lampaat, joilla ei ole kokoajaa,

he kääntyvät kukin kansansa luo,

pakenevat kukin omalle maallensa.

¹⁵Kuka ikinä tavataan, se lävistetään,

kuka kiinni joutuu, se miekkaan kaatuu.

¹⁶

heidän silmäinsä edessä,

heidän talonsa ryöstetään,

ja heidän vaimonsa raiskataan.

¹⁷Katso, minä herätän heitä vastaan

meedialaiset, jotka eivät hopeasta huoli

eivätkä kullasta välitä.

¹⁸Heidän jousensa kaatavat nuoret miehet;

he eivät armahda kohdun hedelmää

eivätkä lapsia sääli.

¹⁹

kaldealaisten ylpeyden ja loiston,

käy niinkuin Sodoman ja Gomorran,

jotka Jumala hävitti.

²⁰Ei sitä ikinä enää asuta,

autioksi jää se polvesta polveen;

ei arabialainen sinne telttaansa tee,

eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta.

²¹

sen huoneet ovat täynnä huuhkajia,

kamelikurjet asuvat siellä,

ja metsänpeikot siellä hyppelevät.

²²Sakaalit ulvovat sen palatseissa,

aavikkosudet huvilinnoissa.

Sen aika on lähellä, tulemaisillaan,

ei sen päiviä pidennetä.

14 LUKU.

Israelin pelastus. Pilkkalaulu Baabelin kuninkaan kukistumisesta. Assurin perikato. Ennustus Filisteasta.

14¹

³Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, ⁴sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot:

"Kuinka on käskijästä tullut loppu,

tullut loppu ahdistuksesta!

⁵

valtiaitten vitsan,

⁶joka kiukussa löi kansoja,

löi lakkaamatta,

joka vihassa vallitsi kansakuntia,

vainosi säälimättä.

⁷Kaikki maa on saanut levon ja rauhan,

he puhkeavat riemuun.

⁸Kypressitkin sinusta iloa pitävät

sekä Libanonin setrit:

'Sinun maata mentyäsi

ei nouse kukaan meitä hakkaamaan'.

⁹Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi,

ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet.

Se herättää haamut sinun tähtesi,

kaikki maan johtomiehet,

nostattaa valtaistuimiltansa

kaikki kansojen kuninkaat.

¹⁰Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle:

'Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin,

olet tullut meidän kaltaiseksemme'.

¹¹

sinun harppujesi helinä;

sinun allasi ovat vuoteena madot,

toukat ovat peittonasi.

¹²Kuinka olet taivaalta pudonnut,

sinä kointähti, aamuruskon poika!

Kuinka olet maahan syösty,

sinä kansojen kukistaja!

¹³Sinä sanoit sydämessäsi:

'Minä nousen taivaaseen,

korkeammalle Jumalan tähtiä

minä istuimeni korotan

ja istun ilmestysvuorelle,

pohjimmaiseen Pohjolaan.

¹⁴Minä nousen pilvien kukkuloille,

teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'

¹⁵Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan,

pohjimmaiseen hautaan.

¹⁶Jotka sinut näkevät,

ne katsovat pitkään,

tarkastavat sinua:

'Onko tämä se mies, joka järisytti maan,

järkytti valtakunnat,

¹⁷joka teki maanpiirin erämaaksi

ja hävitti sen kaupungit,

joka ei päästänyt vankejansa kotiin?'

¹⁸Kansojen kuninkaat kaikki lepäävät kunniassa,

kukin kammiossansa.

¹⁹Mutta sinä olet kaukana haudastasi,

poisviskattuna niinkuin hylkyvesa,

olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen,

kiviseen kuoppaan suistuneitten alle,

olet kuin tallattu raato.

²⁰Et sinä saa yhtyä heidän kanssaan haudassa,

sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut.

Ei ikinä enää mainita pahantekijäin sukua.

²¹Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly

heidän isiensä pahain tekojen tähden,

etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata

ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla."

²²

ja hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen,

suvun ja jälkeläiset, sanoo Herra.

²³

ja vesirämeeksi,

minä lakaisen sen pois hävityksen luudalla,

sanoo Herra Sebaot.

²⁴Herra Sebaot on vannonut sanoen:

Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu,

mitä minä olen päättänyt, se toteutuu:

²⁵

ja tallaan hänet vuorillani,

niin että hänen ikeensä heltiää heidän päältään

ja hänen kuormansa heltiää heidän hartioiltansa.

²⁶Tämä on päätös, päätetty kaikesta maasta,

tämä on käsi, ojennettu kaikkien kansojen yli.

²⁷

kuka sen tyhjäksi tekee?

Hänen kätensä on ojennettu, —

kuka sen torjuu?

²⁸Kuningas Aahaan kuolinvuotena tuli tämä ennustus:

²⁹

siitä että sauva, joka sinua löi, on murtunut.

Sillä käärmeen juuresta kasvaa myrkkylisko,

ja sen hedelmä on lentävä käärme.

³⁰Vaivaisista kurjimmat löytävät laitumen,

ja köyhät saavat turvassa levätä,

mutta sinun juuresi minä tapan nälkään,

ja sinun jäännöksesi surmataan.

³¹Valita, portti, huuda, kaupunki;

menehdy pelkoon, Filistea kaikkinesi,

sillä pohjoisesta tulee savu;

eikä yksikään erkane vihollisen riveistä.

³²

pakanakansan sanansaattajille?

"Herra on perustanut Siionin,

ja hänen kansansa kurjat saavat siinä turvan".

15 LUKU.

Ennustus Mooabista.

15¹

Hävityksen yönä tuhoutuu Aar-Mooab;

hävityksen yönä tuhoutuu Kiir-Mooab.

²

uhrikukkuloille itkemään,

Nebolla ja Meedebassa Mooab valittaa;

kaikki päät ovat paljaiksi ajellut,

kaikki parrat ovat leikatut.

³Kaduilla he kääriytyvät säkkeihin,

katoilla ja toreilla kaikki valittavat,

menehtyvät itkuun.

⁴

Jahaaseen asti kuuluu niiden parku.

Sentähden Mooabin varustetut miehet vaikeroivat,

sen sielu vapisee.

⁵

sen pakolaisia on aina Sooariin,

aina Eglat-Selisijjaan asti.

Luuhitin solatietä he nousevat itkien,

Hooronaimin tiellä he puhkeavat parkuun

hävityksen tähden.

⁶Nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi,

heinä kuivuu, ruoho lakastuu,

vihantaa ei ole.

⁷Sentähden he kantavat hankkimansa säästön

ja tallettamansa tavaran Pajupuron yli.

⁸Parku kiertää Mooabin rajoja,

valitus kuuluu Eglaimiin asti,

valitus Beer-Eelimiin asti.

⁹Sillä Diimonin vedet ovat verta täynnä,

ja vielä muutakin minä tuotan Diimonille:

leijonan Mooabin pelastettujen

ja maahan jääneitten kimppuun.