9 LUKU.

Pelastuksen aika ja rauhanruhtinas. Jumalan viha ja rankaiseva käsi.

9¹

näkee suuren valkeuden;

jotka asuvat kuoleman varjon maassa,

niille loistaa valkeus.

²

annat sille suuren ilon;

he iloitsevat sinun edessäsi,

niinkuin elonaikana iloitaan,

niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.

³

heidän olkainsa vitsan

ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet

niinkuin Midianin päivänä;

⁴

ja verellä tahratut vaipat

poltetaan ja tulella kulutetaan.

⁵

poika on meille annettu,

jonka hartioilla on herraus,

ja hänen nimensä on:

Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala,

Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

⁶

Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa;

se perustetaan ja vahvistetaan

tuomiolla ja vanhurskaudella

nyt ja iankaikkisesti.

Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

⁷Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan,

ja se iski Israeliin,

⁸ja sen sai tuntea koko kansa,

Efraim ja Samarian asukkaat,

mutta he sanoivat ylpeydessään

ja sydämensä kopeudessa:

⁹"Tiilikivet sortuivat maahan,

mutta me rakennamme hakatuista kivistä;

metsäviikunapuut lyötiin poikki,

mutta me panemme setripuita sijaan".

¹⁰Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat

ja kiihoitti sen viholliset,

¹¹

ja he söivät Israelia suun täydeltä.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

¹²Mutta kansa ei palannut kurittajansa tykö,

eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia.

¹³

pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan,

yhtenä päivänä.

¹⁴Vanhin ja arvomies on pää,

mutta profeetta, joka valhetta

opettaa, on häntä.

¹⁵

ja johdettavat joutuivat hämminkiin.

¹⁶Sentähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä

eikä armahda sen orpoja ja leskiä,

sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä,

ja jokainen suu puhuu hulluutta.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

¹⁷Sillä jumalattomuus palaa tulena,

kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet

ja sytyttää sankan metsän,

niin että se savuna tupruaa ilmaan.

¹⁸Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan,

ja kansa on kuin tulen syötävänä;

toinen ei sääli toistansa.

¹⁹Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä,

syövät vasemmalta, mutta eivät saa kylläänsä;

jokainen syö oman käsivartensa lihaa:

²⁰Manasse Efraimia ja Efraim Manassea,

molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

10 LUKU.

Voi-huuto vääryydentekijöille. Ylpeän Assurin häviö. Israelin jäännös pelastuu. Hyökkääjä sortuu Jerusalemin edustalla.

10¹

jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,

²

ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden,

että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa

ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

³

rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa?

Kenen turviin pakenette apua saamaan

ja minne talletatte tavaranne?

⁴

tai kaatua surmattujen sekaan.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

⁵

ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

⁶

jumalattoman kansakunnan kimppuun,

käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan

saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään

ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

⁷Mutta hän ei ajattele niin,

se ei ole hänen sydämensä aivoitus,

vaan hänen sydämensä halu on hävittää

ja tuhota kansoja paljon.

⁸Sillä hän sanoo:

"Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?

⁹

eikö Hamatin niinkuin Arpadin

ja Samarian niinkuin Damaskon?

¹⁰Niinkuin minun käteni on saavuttanut

epäjumalien valtakunnat,

joiden jumalankuvat olivat paremmat

kuin Jerusalemin ja Samarian —

¹¹niin enkö minä tekisi Jerusalemille

ja sen epäjumalankuville,

samoin kuin minä tein Samarialle

ja sen epäjumalille?"

¹²

"Oman käteni voimalla minä sen tein

ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen.

Minä siirsin kansojen rajat

ja ryöstin heidän aarteensa

ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.

¹⁴Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet

niinkuin linnun pesän;

ja niinkuin hyljätyt munat kootaan,

niin minä olen koonnut kaikki maat,

eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt

tai nokkaa avannut ja piipittänyt."

¹⁵Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan,

tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan?

Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa

ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!

¹⁶Sentähden Herra, Herra Sebaot,

lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin,

ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo.

¹⁷Israelin valkeus on tuleva tuleksi

ja hänen Pyhänsä liekiksi,

joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa

ja orjantappuransa yhtenä päivänä

¹⁸ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden,

hamaan luihin ja ytimiin,

ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi.

¹⁹On helppo lukea ne puut,

jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle;

poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.

²⁰

eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet

enää turvaudu lyöjäänsä,

vaan totuudessa he turvautuvat Herraan,

Israelin Pyhään.

²¹Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös,

väkevän Jumalan tykö.

²²

olisi kuin meren hiekka,

on siitä palajava ainoastaan jäännös.

Päätetty on hävitys,

joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.

²³

panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

²⁴Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla. ²⁵Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät." ²⁶

²⁷Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa

sinun hartioiltasi

ja hänen ikeensä sinun niskaltasi,

sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.

²⁸Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta,

jättää kuormastonsa Mikmaaseen;

²⁹he kulkevat solatien poikki:

"Geba on yöpaikkamme".

Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

³⁰Huuda kimakasti, tytär Gallim!

Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!

³¹Madmena menee pakoon,

Geebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.

³²Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin,

hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta,

Jerusalemin kukkulaa, vastaan —

³³

katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla,

vartevat rungot kaadetaan,

ja korkeat kukistuvat.

³⁴Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan,

ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.

11 LUKU.

Messias-kuningas ja hänen valtakuntansa.

11¹

ja vesa versoo hänen juuristansa.

²Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

neuvon ja voiman henki,

tiedon ja Herran pelon henki.

³Hän halajaa Herran pelkoa;

ei hän tuomitse silmän näöltä

eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,

⁴

ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille;

suunsa sauvalla hän lyö maata,

surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

⁵

ja totuus hänen lanteittensa side.

⁶

ja pantteri makaa vohlan vieressä;

vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä,

ja pieni poikanen niitä paimentaa.

⁷Lehmä ja karhu käyvät laitumella,

niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat,

ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

⁸Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla,

ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

⁹

tehdä pahaa eikä vahinkoa,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta,

niinkuin vedet peittävät meren.

¹⁰

joka on kansojen lippuna,

ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

¹¹Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.

¹²

ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet;

ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää

maan neljästä äärestä.

¹³Silloin katoaa Efraimin kateus,

ja Juudan vihat häviävät.

Efraim ei kadehdi Juudaa,

eikä Juuda vihaa Efraimia.

¹⁴Ja he lentävät länteen päin

filistealaisten niskaan,

yhdessä he ryöstävät Idän miehiä.

Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä,

ammonilaiset heidän alamaisikseen.

¹⁵

Egyptin merenlahden

ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä

Eufrat-virtaa vastaan,

lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi

ja tekee sen kengin kuljettavaksi.

¹⁶

hänen kansansa jäännökselle,

joka on jäljellä Assurissa,

niinkuin tuli Israelille silloin,

kun se Egyptin maasta lähti.