10 LUKU.

Voi-huuto vääryydentekijöille. Ylpeän Assurin häviö. Israelin jäännös pelastuu. Hyökkääjä sortuu Jerusalemin edustalla.

10¹

jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,

²

ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden,

että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa

ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

³

rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa?

Kenen turviin pakenette apua saamaan

ja minne talletatte tavaranne?

⁴

tai kaatua surmattujen sekaan.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

⁵

ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

⁶

jumalattoman kansakunnan kimppuun,

käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan

saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään

ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

⁷Mutta hän ei ajattele niin,

se ei ole hänen sydämensä aivoitus,

vaan hänen sydämensä halu on hävittää

ja tuhota kansoja paljon.

⁸Sillä hän sanoo:

"Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?

⁹

eikö Hamatin niinkuin Arpadin

ja Samarian niinkuin Damaskon?

¹⁰Niinkuin minun käteni on saavuttanut

epäjumalien valtakunnat,

joiden jumalankuvat olivat paremmat

kuin Jerusalemin ja Samarian —

¹¹niin enkö minä tekisi Jerusalemille

ja sen epäjumalankuville,

samoin kuin minä tein Samarialle

ja sen epäjumalille?"

¹²

"Oman käteni voimalla minä sen tein

ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen.

Minä siirsin kansojen rajat

ja ryöstin heidän aarteensa

ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.

¹⁴Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet

niinkuin linnun pesän;

ja niinkuin hyljätyt munat kootaan,

niin minä olen koonnut kaikki maat,

eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt

tai nokkaa avannut ja piipittänyt."

¹⁵Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan,

tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan?

Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa

ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!

¹⁶Sentähden Herra, Herra Sebaot,

lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin,

ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo.

¹⁷Israelin valkeus on tuleva tuleksi

ja hänen Pyhänsä liekiksi,

joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa

ja orjantappuransa yhtenä päivänä

¹⁸ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden,

hamaan luihin ja ytimiin,

ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi.

¹⁹On helppo lukea ne puut,

jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle;

poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.

²⁰

eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet

enää turvaudu lyöjäänsä,

vaan totuudessa he turvautuvat Herraan,

Israelin Pyhään.

²¹Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös,

väkevän Jumalan tykö.

²²

olisi kuin meren hiekka,

on siitä palajava ainoastaan jäännös.

Päätetty on hävitys,

joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.

²³

panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

²⁴Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla. ²⁵Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät." ²⁶

²⁷Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa

sinun hartioiltasi

ja hänen ikeensä sinun niskaltasi,

sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.

²⁸Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta,

jättää kuormastonsa Mikmaaseen;

²⁹he kulkevat solatien poikki:

"Geba on yöpaikkamme".

Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

³⁰Huuda kimakasti, tytär Gallim!

Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!

³¹Madmena menee pakoon,

Geebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.

³²Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin,

hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta,

Jerusalemin kukkulaa, vastaan —

³³

katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla,

vartevat rungot kaadetaan,

ja korkeat kukistuvat.

³⁴Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan,

ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.