31 LUKU.
Faraon tulevaa kukistumista verrataan korkean setrin kaatumiseen.
1Yhdentenätoista vuotena, kolmannessa kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana: 2"Ihmislapsi, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen meluaville joukoillensa:
Kenen kaltainen sinä olet suuruudessasi?
3Katso, Assur oli setri Libanonilla,
kaunislehväinen, taajavarjoinen, korkeakasvuinen,
ja sen latva oli tiheän lehvistön keskellä.
4Vedet olivat sen suureksi kasvattaneet,
korkeaksi oli sen saanut syvyys,
joka virtoinensa kiersi sen istutusmaata
ja lähetti ojiansa kaikille metsän puille.
5Sentähden siitä tuli korkeakasvuisin
kaikista metsän puista,
se sai haaroja paljon,
ja oksat, joita se levitti,
venyivät pitkiksi runsaista vesistä.
6Sen lehvillä pesivät
kaikki taivaan linnut,
sen oksien alla synnyttivät
kaikki metsän eläimet,
ja sen varjossa asuivat
kaikki suuret kansat.
7Kaunis se oli suuruudessaan,
oksiensa pituudessa,
sillä sen juuri oli runsasten vetten ääressä.
8Eivät olleet setrit sen vertaiset
Jumalan puutarhassa,
eivät kypressit sen oksien veroiset,
eivät plataanit niinkuin sen haarat.
Ei yksikään puu Jumalan puutarhassa
ollut sen veroinen kauneudessa.
9Minä tein sen niin kauniiksi oksarunsaudessaan,
että kaikki Eedenin puut Jumalan puutarhassa
sitä kadehtivat.
10Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska se tuli korkeakasvuiseksi ja sen latva oli tiheän lehvistön keskellä ja sen sydän ylpistyi sen korkeudesta, 11annan minä sen pakanoista mahtavimman käsiin, ja hän tekee sille, minkä tekee; jumalattomuutensa tähden minä sen olen karkoittanut. 12Ja sen hakkasivat muukalaiset, julmimmat pakanoista, ja heittivät sen maahan. Vuorille ja kaikkiin laaksoihin kaatuivat sen haarat, ja sen oksat murskaantuivat kaikkiin maan puronotkoihin. Kaikki maan kansat laskeutuivat alas sen varjosta ja jättivät sen. 13Sen kaatuneella rungolla asuvat kaikki taivaan linnut, ja sen oksien ääressä oleskelevat kaikki metsän eläimet — 14ettei yksikään puu vetten vierellä kasvaisi niin korkeaksi eikä ojentaisi latvaansa pilvien väliin ja etteivät mahtavimmatkaan niistä, ei mitkään, jotka vettä juovat, olisi pysyväisiä korkeudessaan, sillä ne ovat kaikki annetut alttiiksi kuolemalle, menemään maan syvyyteen, hautaanvaipuneitten pariin yhdessä ihmislasten kanssa.
15Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona hän astui alas tuonelaan, minä verhosin syvyyden suruun hänen tähtensä, pidätin virrat, niin että paljot vedet pysähtyivät juoksussaan, ja puin Libanonin hänen tähtensä mustiin, ja kaikki metsän puut nääntyivät hänen tähtensä. 16Hänen kaatumisensa ryskeestä minä panin kansakunnat vapisemaan, kun minä syöksin hänet alas tuonelaan, hautaanvaipuneitten pariin. Mutta lohdutetuiksi tulivat maan syvyydessä kaikki Eedenin puut, Libanonin valiot ja parhaat, kaikki, jotka vettä juovat. 17Myöskin ne olivat hänen kanssansa astuneet alas tuonelaan, miekalla kaadettujen pariin; samoin hänen auttajansa, ne, jotka istuivat hänen varjossaan kansojen joukossa. 18Oliko yhtään Eedenin puista sinun vertaistasi kunniassa ja suuruudessa? Mutta sinut on Eedenin puitten kanssa syösty alas maan syvyyteen; ympärileikkaamattomien keskellä sinä makaat miekallakaadettujen parissa. Näin käy faraon ja koko hänen meluavan joukkonsa, sanoo Herra, Herra."
