3 LUKU. 3

₁Silloin kun pyhässä kaupungissa elettiin kaikessa rauhassa ja lakeja erittäin tarkoin noudatettiin, koska ylimmäinen pappi Onias oli hurskas ja vihasi pahaa, ₂tapahtui monesti, että kuninkaatkin osoittivat kunnioitustansa tälle paikalle ja kunnioittivat temppeliä mitä parhaimmilla lahjoilla. ₃Niinpä Aasian kuningas Seleukos suoritti omista tuloistansa kaikki ne kustannukset, joita uhripalvelus vaati. ₄Mutta eräs Simon, Benjaminin sukukunnasta, jolla oli pyhäkön esimiehen toimi, oli joutunut ylimmäisen papin kanssa riitaan kaupungin torikaupan valvomisesta. ₅Ja kun hän ei voinut päästä voitolle Oniaasta, meni hän tarsolaisen Apolloniuksen luo, joka siihen aikaan oli Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltijana, ₆ja kertoi hänelle, että Jerusalemin aarrekammio oli niin täynnä suunnattomia rikkauksia, ettei rahojen määrää voitu laskea ja etteivät ne olleet missään oikeassa suhteessa uhrien lukuun, mutta että olisi mahdollista saattaa ne kuninkaan haltuun. ₇Kun Apollonius sitten tapasi kuninkaan, mainitsi hän tälle niistä aarteista, joista oli saanut tiedon. Silloin kuningas valitsi kanslerinsa Heliodoruksen ja lähetti hänet matkalle, antaen hänelle määräyksen noutaa edellä mainitut aarteet. ₈Heliodorus lähti heti matkalle, ilmoittaen tekevänsä tarkastusmatkan Koile-Syyrian ja Foinikian kaupunkeihin, mutta itse asiassa täyttääksensä kuninkaan tahdon. ₉Kun hän sitten oli saapunut Jerusalemiin ja kun ylimmäinen pappi ja kaupunki olivat ottaneet hänet ystävällisesti vastaan, kertoi hän siitä paljastuksesta, mikä oli tehty, ja ilmoitti, minkä vuoksi hän oli saapunut; hän tiedusteli myös, oliko todella näin. ₁₀Silloin ylimmäinen pappi osoitti, että ne olivat leskien ja orpojen talletettavaksi jättämiä varoja, ₁₁osa niistä myös Hyrkanuksen, Tobiaan pojan, erään hyvin huomattavassa asemassa olevan miehen, ja että koko määrä — toisin kuin jumalaton Simon valheellisesti oli kertonut — oli neljäsataa talenttia hopeaa ja kaksisataa kultaa. ₁₂Olisi kerrassaan mahdotonta tehdä sellaista vääryyttä niille, jotka ovat luottaneet paikan pyhyyteen ja kautta koko maailman kunnioitetun temppelin arvoon ja koskemattomuuteen. ₁₃Mutta toinen, vedoten kuninkaalta saamiinsa määräyksiin, selitti, että rahat joka tapauksessa oli vietävä kuninkaan rahastoon.

₁₄Kun hän sitten määrämänänsä päivänä meni sisälle temppeliin toimittaakseen aarteiden tarkastuksen, oli koko kaupunki suuressa tuskassa. ₁₅Papit heittäytyivät pappispuvuissaan maahan alttarin eteen ja huusivat, kääntyneinä taivasta kohti, avuksi häntä, joka on säätänyt lain säilytettäväksi jätetystä tavarasta, että hän varjelisi koskemattomina rahat niille, jotka olivat jättäneet ne säilytettäviksi. ₁₆Joka näki ylimmäisen papin muodon, sen sydän ei voinut olla verta vuotamatta. Sillä hänen ulkonäkönsä ja kasvojensa kalpeus ilmaisivat suurta sieluntuskaa. ₁₇Miehen oli näet vallannut kauhu ja ruumiin vavistus, mistä hänen sydämensä ankara tuska kävi ilmi niille, jotka hänet näkivät. ₁₈Mutta taloista riennettiin joukoittain yhteiseen rukoukseen, koska pyhä paikka oli vaarassa joutua häväistyksi. ₁₉Vaimoja, vyötettyinä rintojen alapuolelta säkkipukuihin, tuli suuret määrät kaduille. Ja neitsyet, jotka muutoin eivät saaneet kulkea ulkona, juoksivat yhdessä, mitkä porteille, mitkä muureille; kun taas muutamat katselivat ulos ikkunoista. ₂₀Mutta kaikki ojensivat kätensä taivasta kohti ja rukoilivat. ₂₁Oli säälittävää nähdä, kuinka kansanjoukko oli heittäytynyt maahan sikinsokin ja kuinka ylimmäinen pappi siinä odotti suuren tuskan vallassa.

₂₂Kun siis nämä huusivat avuksi kaikkivaltiasta Herraa, että hän kaikella varmuudella ja koskemattomina varjelisi uskotut varat niille, jotka ne olivat säilytettäviksi uskoneet, ₂₃ryhtyi Heliodorus toteuttamaan päätöstänsä. ₂₄Mutta kun tämä henkivartijoinensa oli jo aivan aarrekammiossa, antoi hän, jonka vallassa ovat henget ja kaikki voima, suuren ilmestyksen tapahtua, niin että kaikki, jotka olivat uskaltaneet seurata Heliodorusta sinne, joutuivat voimattomuuden ja pelon valtaan Jumalan voiman lyöminä. ₂₅Heille näkyi nimittäin hevonen, jonka selässä oli peljättävä ratsumies ja jolla oli erittäin kauniit ja upeat varusteet. Se laukkasi huimasti ja syöksyi etukavioineen Heliodorusta vastaan. Mutta ratsastajalla näytti olevan kultainen haarniska. ₂₆Vielä nähtiin kaksi muuta nuorukaista, joilla oli tavattomat ruumiinvoimat, erinomaisen kaunis ja ihana ulkonäkö ja komeat vaatteet. Nämä asettuivat Heliodoruksen kummallekin puolelle ja ruoskivat häntä lakkaamatta, antaen hänelle iskuja iskun päälle. ₂₇Kun Heliodorus silloin yhtäkkiä kaatui maahan ja hänet verhosi suuri pimeys, nostettiin hänet ylös ja laskettiin paareille; ₂₈ja hänet, joka juuri oli suuren seurueen ja koko henkivartioston kanssa mennyt sisälle edellämainittuun aarrekammioon, kannettiin nyt pois kokonaan avuttomana, kun hän näin oli ilmeisesti saanut tuntea Jumalan väkevyyden. ₂₉Siinä hän nyt makasi maassa Jumalan voiman vaikutuksesta, puhumattomana ja ilman mitään pelastuksen toivoa. ₃₀Mutta juutalaiset ylistivät Herraa, joka oli tuottanut sellaisen kunnian asumuksellensa. Ja temppeli, joka vähää aikaisemmin oli ollut täynnä pelkoa ja hämminkiä, täyttyi nyt ilolla ja riemulla, kun Herra, Kaikkivaltias, oli ilmoittanut itsensä.

₃₁Mutta pian jotkut Heliodoruksen ystävistä pyysivät Oniasta huutamaan avuksi Korkeinta ja siten lahjoittamaan elämän hänelle, joka jo makasi aivan henkitoreissansa. ₃₂Ja kun ylimmäinen pappi pelkäsi, että kuningas saattaisi luulla juutalaisten harjoittaneen jotakin pahuutta Heliodorusta kohtaan, uhrasi hän uhrin miehen pelastumiseksi. ₃₃Ylimmäisen papin toimittaessa sovitusuhria ilmestyivät samat nuorukaiset jälleen Heliodorukselle, puettuina samoihin vaatteisiin, astuivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Ole suuresti kiitollinen ylimmäiselle papille Oniaalle, sillä hänen tähtensä Herra on lahjoittanut sinulle elämän. ₃₄Mutta sinä, joka olet saanut kuritusta taivaasta, julista kaikille Jumalan suurta voimaa." Tämän sanottuansa he katosivat. ₃₅Mutta kun Heliodorus oli uhrannut uhrin Jumalalle ja tehnyt suuria lupauksia hänelle, joka oli säilyttänyt hänen elämänsä, palasi hän, sanottuaan Oniaalle jäähyväiset, sotajoukkoinensa takaisin kuninkaan tykö. ₃₆Ja hän todisti kaikille niistä korkeimman Jumalan teoista, jotka hän omin silmin oli nähnyt.

₃₇Kun kuningas sitten kysyi Heliodorukselta, kuka olisi sovelias lähetettäväksi vielä kerran Jerusalemiin, vastasi tämä: ₃₈"Jos sinulla on joku vihamies tai joku, joka juonittelee sinun hallitustasi vastaan, niin lähetä hänet sinne, ja sinä saat hänet takaisin ruoskittuna, jos hän ylipäänsä säilyy hengissä, koska sitä paikkaa totisesti suojaa joku Jumalan voima. ₃₉Sillä hän itse, jolla on asuntonsa taivaassa, on sen paikan vartija ja suojelija, ja ne, jotka tulevat sinne pahoissa aikeissa, hän lyö ja tuhoaa."

₄₀Näin kävi Heliodoruksen yrityksen, ja näin tuli aarrekammio suojelluksi.