3 LUKU.
Paavali osoittaa, minkälaisia seurakunnan kaitsijain 1-7 ja seurakuntapalvelijain tulee olla 8-13; lausuu jumalisuuden suuren salaisuuden 14-16.
1Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. 2Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, 3ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, 4vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; 5sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? 6Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. 7Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, 9vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa. 10Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat. 11Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa. 12Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva. 13Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.
14Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän, 15että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus. 16Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus:
Hän, joka on ilmestynyt lihassa,
vanhurskautunut Hengessä,
näyttäytynyt enkeleille,
saarnattu pakanain keskuudessa,
uskottu maailmassa,
otettu ylös kirkkauteen.
