5 LUKU.
Pietari kehoittaa vanhimpia sydämen halulla ja omaa voittoa pyytämättä kaitsemaan Jumalan laumaa 1-4, nuorempia alamaisuuteen vanhemmille ja kaikkia nöyryyteen, raittiuteen ja valppauteen 5-9; ylistää Jumalaa hänen uskollisuudestaan 10-11. Tervehdykset ja lopputoivotus 12-14.
1Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: 2kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, 3ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, 4niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
5Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". 6Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, 7ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
8Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. 9Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. 11Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.
12Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta — jona häntä pidän — olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
13Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin, ja minun poikani Markus. 14Tervehtikää toisianne rakkauden suunannolla.
Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa olette!
