9 LUKU. 9

₁Kun Demetrius sai kuulla, että Nikanor ja hänen sotajoukkonsa oli kaatunut taistelussa, lähetti hän vielä toistamiseen Bakkideen ja Alkimuksen Juudan maahan ja heidän johdossaan sotajoukon oikean siiven. ₂He kulkivat Galgalaa kohti ja leiriytyivät Arbelaan, vastapäätä Messalotia, valloittivat sen ja surmasivat paljon ihmisiä. ₃Vuoden 152 ensimmäisessä kuussa he leiriytyivät Jerusalemin edustalle. ₄Sitten he lähtivät liikkeelle ja kulkivat Bereaan, johdossaan kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksituhatta ratsumiestä. ₅Juudas oli nyt leiriytyneenä Elasassa, johdossaan kolmetuhatta miestä valioväkeä. ₆Mutta kun he näkivät, että vihollisen sotajoukko oli niin lukuisa, niin he peljästyivät suuresti, ja monet poistuivat leiristä, niin ettei heitä jäänyt jäljelle enempää kuin kahdeksansataa miestä. ₇Kun nyt Juudas näki, että hänen sotajoukkonsa oli lähtenyt pois, mutta että taistelu oli välttämätön, kävi hän mielessään perin murheelliseksi, sillä hänellä ei ollut aikaa koota joukkojaan. ₈Epätoivoissaan hän sanoi niille, jotka olivat jääneet paikoilleen: "Nouskaamme ja menkäämme vihollisiamme kohti, ehkä me voimme taistella heitä vastaan". ₉Mutta he torjuivat hänen pyyntönsä sanoen: "Siihen emme kykene, vaan pelastakaamme nyt henkemme ja palatkaamme sitten veljiemme kanssa ja taistelkaamme heitä vastaan; meitä on liian vähän". ₁₀Mutta Juudas sanoi: "Pois se, että minä niin tekisin ja pakenisin heitä. Jos hetkemme on tullut, niin kuolkaamme miehuullisesti veljiemme puolesta, älkäämme jättäkö kunniaamme tahraa."

₁₁Mutta vihollisjoukko lähti liikkeelle leiristä ja asettui heitä vastaan. Ja ratsastajat jakautuivat kahteen osastoon, ja linkomiehet ja jousimiehet kulkivat sotajoukon edessä sekä kaikki urhoollisimmat, joiden tuli taistella eturivissä. ₁₂Bakkides itse oli oikealla sivustalla. Ja taistelurivistö eteni nyt kummaltakin puolelta, he puhalsivat pasuunoihin, ja Juudaan miehet puhalsivat niinikään pasunoihin, ₁₃ja maa tärisi sotajoukkojen töminästä. Ja taistelu alkoi varhain aamulla ja kesti myöhäiseen iltaan. ₁₄Kun Juudas näki, että Bakkides ja vihollisen ydinjoukko oli oikealla siivellä, kääntyi hän sinne mukanaan kaikki rohkeimmat miehet. ₁₅He murskasivat oikean siiven perinpohjin ja ajoivat heitä takaa Asdodin vuorelle saakka. ₁₆Mutta kun vasemmalla siivellä seisovat näkivät, että oikea siipi oli murskattu, niin he kääntyivät ympäri ja seurasivat kintereillä Juudaan ja hänen joukkonsa jäljessä. ₁₇Nyt syttyi kiivas taistelu, ja kummallakin puolella kaatui monta lävistettyinä. ₁₈Myöskin Juudas kaatui, ja muut pakenivat. ₁₉Mutta Joonatan ja Simon ottivat veljensä Juudaan ja hautasivat hänet hänen isiensä hautaan Moodeiniin. ₂₀Ja he itkivät häntä siellä, ja koko Israel piti hänen muistokseen suuret valittajaiset, ja he murehtivat häntä monta päivää ja sanoivat:

₂₂Mitä muuta vielä on sanottavaa Juudaasta ja hänen taisteluistaan ja sankariteoistaan, joita hän suoritti, ja hänen suuruudestaan, sitä ei ole muistiin kirjoitettu, sillä sitä olisi ylen paljon.

₂₃Juudaan kuoleman jälkeen nostivat luopiot päätään koko Israelin alueella, ja kaikki väärintekijät menestyivät. ₂₄Siihen aikaan oli ylen suuri nälänhätä, niin että kansa meni heidän puolelleen. ₂₅Ja Bakkides valitsi jumalattomat miehet ja asetti heidät hallitsemaan maata. ₂₆Ja he etsivät ja vaanivat Juudaan ystäviä ja toivat heidät Bakkideen eteen; tämä rankaisi ja pilkkasi heitä. ₂₇Silloin oli Israelissa niin suuri ahdistus, ettei sellaista ole ollut siitä päivästä lähtien, jona viimeinen profeetta nähtiin heidän keskuudessaan.

₂₈Silloin kaikki Juudaan ystävät kokoontuivat ja sanoivat Joonatanille: ₂₉"Aina siitä asti kuin veljesi Juudas kuoli, ei ole ollut ketään hänen vertaistaan miestä, joka lähtisi sotimaan vihollisia ja Bakkidesta vastaan sekä niitä vastaan, jotka vihaavat meidän kansaamme. ₃₀Sentähden me valitsemme nyt tänään sinut hänen sijaansa päälliköksemme ja johtajaksemme, käymään taisteluamme." ₃₁Ja Joonatan otti vastaan siinä tilaisuudessa päällikkyyden ja astui veljensä Juudaan sijalle.

₃₂Saatuansa siitä tiedon Bakkides etsi häntä tappaaksensa hänet. ₃₃Mutta kun Joonatan ja hänen veljensä Simon ja kaikki, jotka olivat hänen kanssansa, saivat siitä tiedon, pakenivat he Tekoan erämaahan ja leiriytyivät Asfarin vesilammikon tienoille. ₃₄Siitä Bakkides sai tiedon sapatinpäivänä, ja hän lähti koko sotajoukkonsa kanssa Jordanin toiselle puolelle. ₃₅Joonatan oli näet lähettänyt veljensä Johanneksen johdattamaan väkijoukkoa ja pyytänyt ystäviltään nabatialaisilta saada jättää paljot tavaransa talteen heidän tykönsä. ₃₆Silloin tulivat ambrilaiset Medabasta, ottivat valtoihinsa Johanneksen ja kaiken, mitä hänellä oli, ja menivät pois saaliinensa. ₃₇Mutta näiden tapausten jälkeen ilmoitettiin Joonatanille ja hänen veljelleen Simonille, että ambrilaiset viettivät suuria häitä ja olivat suuren saattueen kanssa noutamassa Nadabatista morsianta, joka oli erään mahtavan kanaanilaisen ylimyksen tytär. ₃₈Silloin he ajattelivat veljeään Johannesta, menivät sinne ylös ja piiloutuivat vuoren kätköön. ₃₉Kun he nostivat silmänsä ja katsoivat, niin katso, mikä melu ja suuri komeus! Morsiussaattoa vastaan tuli sulhanen ja hänen ystävänsä ja veljensä käsirummuin, soitoin ja monin asein. ₄₀Silloin he hyökkäsivät väijytyspaikastaan heidän päällensä surmaten heitä: moni kaatui lävistettynä, ja jäljellejääneet pakenivat vuoristoon; ja he ottivat saaliikseen koko heidän varustuksensa.

₅₀Sitten Bakkides palasi Jerusalemiin ja rakensi Juudeaan monta linnoitettua kaupunkia: linnoituksen Jerikon läheisyyteen, Emmauksen, Beethooronin, Beetelin, Tamnata-Faratonin ja Tefonin, varustaen ne korkeilla muureilla, porteilla ja salvoilla. ₅₁Niihin sijoitettiin varusväkeä hätyyttämään Israelia. ₅₂Hän linnoitti myös Beetsuurin kaupungin, Gasaran ja linnan, ja niihin sijoitettiin sotaväkeä ja muonavarastoja. ₅₃Ja maan arvokkaimpien miesten pojat otettiin panttivangeiksi, ja heidät pantiin säilytettäviksi Jerusalemin linnaan.

₅₄Vuonna 153, sen toisessa kuussa, antoi Alkimus käskyn repiä pyhäkön sisemmän esipihan muurit ja hävittää sen, mitä profeetat olivat rakentaneet. Mutta kun Alkimus oli alkanut hävityksensä, ₅₅kohtasi häntä samaan aikaan vitsaus, niin että hänen työnsä estyi: hänen suunsa mykistyi hänen halvautuessaan, niin ettei hän voinut puhua sanaakaan eikä toimittaa taloansa. ₅₆Niin kuoli Alkimus siihen aikaan kovia tuskia kärsien. ₅₇Kun Bakkides sai tietää, että Alkimus oli kuollut, kääntyi hän takaisin kuninkaan tykö, ja Juudan maassa oli rauha kahden vuoden ajan.

₅₈Mutta kaikki luopiot neuvottelivat keskenään ja sanoivat: "Katso, Joonatan ja hänen kannattajansa asuvat rauhassa ja turvassa; tuokaamme siis nyt Bakkides, hän ottaa heidät kaikki vangeiksi yhtenä yönä". ₅₉Niin he lähtivät hänen tykönsä ja neuvottelivat hänen kanssaan. ₆₀Hän lähti nyt liikkeelle ja kulki suuren sotajoukon kanssa, ja hän lähetti salaa kirjeitä kaikille Juudeassa oleville liittolaisilleen, kehoittaen heitä ottamaan vangiksi Joonatanin miehinensä. Mutta he eivät voineet sitä tehdä, sillä nämä olivat saaneet tiedon heidän aikeistaan. ₆₁Ja nämä ottivat vangeiksi noin viisikymmentä miestä niitä maan asukkaita, jotka olivat olleet tuon pahan hankkeen alkuunpanijoita, ja Joonatan surmautti heidät. ₆₂Sitten Joonatan ja Simon miehinensä siirtyivät Beetbasiin, joka on erämaassa, ja hän rakensi jälleen, mitä kaupungista oli hävitetty, ja linnoitti sen.

₆₃Kun Bakkides sai sen tietää, kokosi hän kaiken joukkonsa ja lähetti kutsuntakäskyn myös kaikille Juudeassa oleville. ₆₄Ja hän tuli ja leiriytyi Beetbasin edustalle, taisteli sitä vastaan kauan aikaa ja rakensi piirityskoneita. ₆₅Silloin Joonatan jätti veljensä Simonin kaupunkiin ja lähti itse maaseudulle, mukanaan vähäinen joukko. ₆₆Ja hän voitti Odomeran ja hänen veljensä sekä Fasironin pojat heidän telttaleirissään; mutta kun hän alkoi rynnätä ja käydä lähemmäksi joukkoinensa, ₆₇hyökkäsi Simon miehinensä ulos kaupungista ja poltti piirityskoneet. ₆₈Ja he taistelivat Bakkidesta vastaan ja voittivat hänet perinpohjin; ja he tuottivat hänelle paljon mielikarvautta, sillä hänen aikeensa ja sotaretkensä oli mennyt tyhjiin. ₆₉Hänen vihansa syttyi nyt niitä luopioita vastaan, jotka olivat neuvoneet häntä lähtemään siihen maahan, ja monet heistä surmattiin. Sitten hän päätti lähteä pois omaan maahansa. ₇₀Saatuaan siitä tiedon Joonatan lähetti lähettiläitä hänen luoksensa sopimaan hänen kanssaan rauhasta ja siitä, että hän luovuttaisi heille vangit. ₇₁Hän suostui siihen tehden hänen ehdotuksensa mukaan ja lupasi hänelle vannoen, ettei hän enää koko elinaikanansa yrittäisi tehdä hänelle pahaa. ₇₂Ja hän luovutti hänelle vangit, jotka hän aikaisemmin oli ottanut Juudan maasta. Sitten hän kääntyi takaisin ja meni pois omaan maahansa eikä enää tullut heidän alueellensa. ₇₃Niin miekka nyt lepäsi Israelissa. Ja Joonatan asettui asumaan Makmaaseen. Sitten Joonatan ryhtyi kansaa hallitsemaan, ja hän hävitti jumalattomat Israelista.