₁Ymmärtämättömällä miehellä

on turhia ja pettäviä toiveita,

ja unet kiihoittavat mielettömiä.

₂Niinkuin se joka varjoa tavoittaa

ja ajaa tuulta takaa,

on se, joka unia tarkkaa.

₃Uninäky on toista toisen asemesta,

kasvojen kuvajainen kasvojen asemesta.

₄Mitä puhdasta tulisi epäpuhtaasta

ja mitä totta pettäväisestä?

₅Ennustelut, merkkien selittelyt

ja unet ovat tyhjää,

niinkuin naisen houreet synnytystuskissa.

₆Ellei Korkein ole niitä lähettänyt

pitäessään sinusta huolta,

älä kiinnitä sydäntäsi niihin.

₇Monen ovat unet vieneet harhaan,

ja he ovat pettyneet,

kun ovat niihin toivonsa panneet.

₈Laki toteutuu eikä petä,

ja viisaudella, jonka suu on luotettava,

on täyttymyksensä.

₉Hyvin kasvatettu mies tietää paljon,

ja kokenut puhuu ymmärtäväisesti.

₁₀Kokematon tietää vähän.

₁₁Mutta joka on laajalti liikkunut,

se paljon taitaa.

₁₂Paljon olen minä nähnyt

liikkuessani laajalti,

ja minulla on ymmärrystä

enemmän kuin sanoja.

₁₃Usein olen ollut hengenvaarassa,

mutta taitojeni avulla olen pelastunut.

₁₄Herraa pelkääväisten henki saa elää,

₁₅sillä he panevat toivonsa häneen,

joka heidät pelastaa.

₁₆Herraa pelkääväinen on peloton,

eikä hän arkaile,

sillä hän on hänen toivonsa.

₁₇Herraa pelkääväisen sielu

on onnellinen.

₁₈Kenestä hän pitää kiinni?

Kuka on hänen tukensa?

₁₉Herran silmät ovat niitä kohti,

jotka häntä rakastavat;

hän on väkevä turva ja voimakas tuki,

suoja helletuulelta

ja puolipäivän paahteelta,

vartio kompastusta

ja apu lankeemusta vastaan,

₂₀sielun ylentäjä ja silmän valaisija,

tervehtymisen ja elämän

ja siunauksen antaja.

₂₁Joka väärin saatua uhraa,

sen uhrilahja on pilkkaa,

₂₂mutta laittomien pilkat

eivät ole Jumalalle mieluiset.

₂₃Ei mielisty Korkein

jumalattomain uhrilahjoihin,

eikä hän anna syntejä anteeksi

uhrien paljouden tähden.

₂₄Joka tuo uhrin

puutteenalaisten rahoista,

on niinkuin se, joka surmaa pojan

hänen isänsä nähden.

₂₅Anelijain leipä on köyhien elämä;

joka sen riistää, on verityön tekijä.

₂₆Lähimmäisensä tappaa se,

joka ottaa häneltä elatuksen;

₂₇ja verenvuodattaja on se,

joka riistää palkkatyöläiseltä palkan.

₂₈Yksi rakentaa ja toinen purkaa:

mitä siitä on heille hyötyä,

muuta kuin vaiva?

₂₉Yksi rukoilee ja toinen kiroaa:

kummanko ääntä Kaikkivaltias kuulee?

₃₀Joka peseytyy kuolleen tähden

ja sitä jälleen koskettaa,

mitä hyötyä hän pesostansa saa?

₃₁Sama on laita ihmisen,

joka syntiensä tähden paastoaa,

mutta menee jälleen ja tekee samaa:

kuka kuulee hänen rukouksensa,

ja mitä hyötyä hän saa nöyrtymisestänsä?

₁Tyhjät toiveet pettävät typeryksen,

unet antavat houkan kuvitelmille siivet.

₂Varjoja hamuaa, tuulta tavoittelee se,

joka antaa arvoa unilleen.

₃Unennäkö on pelkkiä kuvajaisia,

kasvoja, jotka näkyvät kuvastimesta.

₄Voiko epäpuhtaasta tulla mitään puhdasta,

voiko valheesta syntyä mitään todellista?

₅Tyhjänpäiväisiä ovat enteet, merkit ja unet,

kuin houreita, joita nainen synnytystuskissaan näkee.

₆Ellei näkysi ole Korkeimman lähettämä,

älä piittaa siitä.

₇Monet ovat unien vuoksi joutuneet eksyksiin,

päätyneet perikatoon, kun ovat luottaneet niihin.

₈Lain täyttymyksessä ei valheella ole sijaa,

täyttymys on luotettavan ihmisen viisaissa sanoissa.

₉Paljon matkustellut mies on oppinut paljon,

kokenut tuntee asiat, joista puhuu.

₁₀Vähän tietää se, jolla ei ole kokemusta,

₁₁matkoilla neuvokkuus karttuu.

₁₂Paljon olen minäkin matkoillani nähnyt,

oppinut enemmän kuin pystyn kertomaan.

₁₃Monet kerrat olen ollut hengenvaarassa,

mutta kokeneisuuteni on minut pelastanut.

₁₄Herraa pelkäävät selviytyvät hengissä,

₁₅sillä he panevat toivonsa pelastajaansa.

₁₆Herraa pelkäävää ei kauhista mikään,

ei hän säiky, sillä hän luottaa Herraan.

₁₇Onnellinen se, joka pelkää Herraa!

₁₈Keneen hän turvaa? Kuka häntä tukee?

₁₉Herran katse seuraa niitä, jotka häntä rakastavat,

hän on luja kilpi ja vankka tuki,

hän suojaa helteeltä, antaa varjoa keskipäivän auringossa

ja varjelee kompastumasta ja suistumasta tieltä.

₂₀Hän innostaa heitä ja saa heidän silmänsä loistamaan,

hän antaa elämään terveyttä ja siunausta.

₂₁Kelvottoman uhrin tuo se,

joka uhraa vääryydellä hankkimaansa,

₂₂lainrikkojan lahjat eivät Herralle kelpaa.

₂₃Jumalattomien uhreihin Korkein ei mielisty,

uhrien paljoudella ei syntejä soviteta.

₂₄Joka uhraa sitä, minkä on köyhältä riistänyt,

on kuin mies, joka tappaa pojan hänen isänsä nähden.

₂₅Köyhän elämä on leipäpalan varassa;

joka sen ryövää, on murhamies.

₂₆Joka vie toisen elannon, surmaa hänet,

₂₇verta vuodattaa se, joka riistää työmiehen palkan.

₂₈Toinen rakentaa, toinen repii maahan –

saako kumpikaan siitä muuta kuin vaivaa?

₂₉Toinen rukoilee, toinen kiroaa –

kumpaa heistä Kaikkivaltias kuulee?

₃₀Jos joku peseytyy koskettuaan kuolleeseen ja koskee taas,

mitä hän peseytymisestään hyötyy?

₃₁Samoin on sen laita, joka paastoaa syntiensä tähden

ja sitten taas tekee syntiä entiseen tapaan.

Kuka sellaisen rukousta kuuntelisi?

Mitä hän kieltäymyksestään hyötyy?