₁Joka laupeuden tekee,

se lähimmäiselleen lainaa;

ja joka häntä kädellänsä tukee,

se pitää käskyt.

₂Lainaa lähimmäisellesi silloin,

kun hän on tarpeessa;

mutta maksa myös takaisin

lähimmäisellesi määräaikana.

₃Pidä sanasi

ja ole luotettava häntä kohtaan,

niin sinä joka aika saat, mitä tarvitset.

₄Moni pitää saatua lainaa

löytötavarana

ja tekee vaivaa auttajillensa.

₅Siihen asti kunnes saa,

hän suutelee kättäsi

ja puhuu nöyrällä äänellä

lähimmäisensä rahoista;

mutta maksuaikana hän vitkastelee

ja antaa maksuksi valittavia sanoja

ja syyttää huonoa aikaa.

₆Jos hän kykeneekin maksamaan,

saa toinen tuskin puolet

ja saa senkin pitää löydetyn veroisena;

mutta jollei kykene,

on hän riistänyt toiselta hänen rahansa,

ja tämä on syyttömästi saanut

hänestä vihamiehen:

kirouksia ja solvauksia

hän antaa toiselle maksuksi,

antaa maksuksi häväistystä

kunnioituksen sijaan.

₇Moisen pahuuden tähden

monikin kääntyy selin:

he pelkäävät tulevansa

syyttömästi riistetyiksi.

₈Mutta kurjaa kohtaan

ole kuitenkin kärsivällinen,

äläkä anna hänen kauan odottaa

laupeuden tekoa.

₉Käskysanan tähden

auta puutteenalaista,

äläkä käännytä häntä köyhyydessään

tyhjin käsin pois.

₁₀Hukkaa hopeata

veljen ja ystävän tähden,

älköönkä se ruostuko hukkaan kiven alla.

₁₁Pane talteen itsellesi aarre

Korkeimman käskyjen mukaan,

ja se on sinulle paljoa hyödyllisempi

kuin kulta.

₁₂Sulje almujen antamista

talteen kammioihisi,

niin se pelastaa sinut

kaikesta onnettomuudesta.

₁₃Paremmin kuin luja kilpi

ja vahva keihäs

se sotii sinun puolestasi

vihamiestä vastaan.

₁₄Hyvä mies takaa lähimmäistänsä,

mutta häpynsä menettänyt

jättää hänet pulaan.

₁₅Älä unhota takaajan hyviä tekoja,

sillä hän on antanut itsensä alttiiksi

sinun puolestasi.

₁₆Syntinen hävittää

takaajansa omaisuuden,

₁₇ja jolla on kiittämätön mieli,

se jättää pelastajansa pulaan.

₁₈Takuu on tuhonnut

monen varakkaan

ja saattanut heidät ajelehtimaan

kuin meren aallot.

Se on tehnyt kodittomiksi

mahtavia miehiä,

niin että he ovat saaneet harhailla

vieraissa kansoissa.

₁₉Syntinen sortuu takuisiin,

ja keinottelija sortuu oikeusjuttuihin.

₂₀Auta lähimmäistäsi

vointisi mukaan,

mutta varo, ettet itse sorru.

₂₁Tärkeintä hengenpiteiksi

on vesi ja leipä

sekä vaate ja huone

alastomuuden peitteeksi.

₂₂Parempi köyhän elämä

omassa lautasuojuksessa

kuin loistoherkut vieraitten taloissa.

₂₃Tyydy vähään niinkuin paljoonkin,

niin pääset kuulemasta solvauksia

sukuperäsi tähden.

₂₄Paha on elää

kulkien talosta taloon;

ja missä muukalaisena asuu,

siellä ei voi suutansa avata.

₂₅Saat syöttää ja juottaa,

eikä kiitosta tule,

ja näitten lisäksi joudut kuulemaan

karvaita sanoja:

₂₆"Tule tänne, muukalainen,

laita pöytä kuntoon,

ja jos sinulla on jotakin käsillä,

anna minulle syötäväksi". —

₂₇"Mene pois, muukalainen,

arvokkaamman tieltä.

Minun veljeni on tullut vieraaksi;

tarvitaan vieraan varaa."

₂₈Tämä on raskasta

ymmärtäväiselle ihmiselle:

moittiminen sukuperän tähden

ja velkojan solvaukset.

₁Joka harjoittaa laupeutta, lainaa lähimmäiselleen,

joka ojentaa kätensä, pitää kunniassa käskyt.

₂Lainaa lähimmäisellesi, kun hän on puutteessa,

ja maksa oma lainasi ajallaan.

₃Pidä sanasi ja ole luotettava,

niin saat itsekin aina, mitä tarvitset.

₄Moni pitää lainaa onnekkaana löytönä

ja saattaa auttajansa vaikeuksiin.

₅Lainaa pyytävä suutelee toisen käsiä

ja puhuu nöyrällä äänellä tämän rahoista,

mutta takaisinmaksun aikaan hän vitkastelee,

tarjoaa verukkeita ja valitteluja

ja syyttää huonoja aikoja.

₆Jos hän maksaa, niin tuskin puolet summasta,

ja sekin on iloinen yllätys.

Ellei hän maksa, hän on huijannut toiselta rahat

ja hankkinut suotta vihamiehen.

Vain kirouksia ja solvauksia saa lainan antaja maksuksi,

kunnioituksen sijaan pelkkää häpäisyä.

₇Moisen pahuuden tähden moni kääntää selkänsä –

miksi ehdoin tahdoin tarjoutua huijattavaksi?

₈Köyhää kohtaan ole kuitenkin suopea,

älä anna hänen odottaa almuasi.

₉Pidä huolta köyhästä, niin kuin laki käskee,

älä käännytä apua tarvitsevaa tyhjin käsin pois.

₁₀Jaa auliisti rahaa ystävällesi ja maanmiehellesi,

älä anna rahojen ruostua ja tuhoutua kiven alla.

₁₁Käytä varojasi Korkeimman käskyjen mukaan,

siitä on sinulle enemmän hyötyä kuin kullasta.

₁₂Kokoa varastoja antamistasi almuista,

se pelastaa sinut kaikesta pahasta.

₁₃Paremmin kuin luja kilpi tai vahva keihäs

se antaa sinulle suojaa vihollisia vastaan.

₁₄Hyvä ihminen ryhtyy lähimmäisensä takaajaksi,

hävytön ja häikäilemätön jättää hänet pulaan.

₁₅Älä unohda takaajasi hyvää tahtoa:

hän on pannut itsensä alttiiksi puolestasi.

₁₆Syntinen tuhoaa takaajansa hyvinvoinnin,

₁₇kiittämätön pettää pelastajansa.

₁₈Takaaminen on tuhonnut monet menestyneet,

viskonut heitä kuin meren aallokko.

Se on pannut mahtimiehet muuttamaan maastaan,

harhailemaan vieraiden kansojen seassa.

₁₉Synnintekijä sortuu, kun hän ryhtyy takuumieheksi,

keinottelija päätyy oikeuden eteen.

₂₀Auta lähimmäistäsi sen mukaan kuin pystyt

mutta varo, ettet joudu itsekin ahdinkoon.

₂₁Elämän perustarpeet ovat vesi, ruoka, vaatteet

ja asunto, joka antaa suojan toisten katseilta.

₂₂Parempi elää vaatimattomasti oman katon alla

kuin istua pitopöydässä vieraitten talossa.

₂₃Ole tyytyväinen, omistatpa vähän tai paljon,

niin vältyt muukalaiseksi solvaamiselta.

₂₄Ei ole kunnon elämää kulkea talosta taloon:

ulkopuolisena et uskalla suutasi avata.

₂₅Kun syötät ja juotat toisia, et kiitosta saa,

päinvastoin saat kuulla loukkauksia:

₂₆»Pane toimeksi, muukalainen, kata pöytä

ja tarjoa minulle, jos sinulla jotain on!»

₂₇»Painu pois, muukalainen, kunnon ihmisten tieltä!

Veljeni tuli käymään, ja tarvitsen tilaa.»

₂₈Raskasta on järkimiehen näitä kuulla:

muukalaiseksi nimittelyä ja velkojan solvauksia.