₁Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. ₂Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina. ₃Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". ₄Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti. ₅Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. ₆Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.

₇Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta ₈ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki. ₉Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä; ₁₀sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä. ₁₁Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika". ₁₂Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki.

₁₃Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä. ₁₄Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan, ₁₅ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. ₁₆Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin — tämän nimen hän antoi Simonille — ₁₇ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat, ₁₈ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen ₁₉ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.

₂₀Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään. ₂₁Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan".

₂₈Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; ₂₉mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." ₃₀Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".

₃₁Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. ₃₂Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua". ₃₃Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" ₃₄Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! ₃₅Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

₁Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. ₂Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. ₃Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: »Astu esiin», ₄ja kysyi sitten fariseuksilta: »Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?» He eivät vastanneet mitään. ₅Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: »Ojenna kätesi.» Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. ₆Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä.

₇Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ₈ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. ₉Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. ₁₀Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. ₁₁Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: »Sinä olet Jumalan Poika!» ₁₂Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä.

₁₃Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. ₁₄Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja ₁₅valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: ₁₆Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, ₁₇Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – ₁₈sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ₁₉ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.

₂₀Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään. ₂₁Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.

₂₂Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.» ₂₃Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: »Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? ₂₄Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, ₂₅eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. ₂₆Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. ₂₇Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. ₂₈Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. ₂₉Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.» ₃₀He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki.

₃₁Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. ₃₂Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: »Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua.» ₃₃Mutta Jeesus vastasi heille: »Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?» ₃₄Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: »Tässä ovat minun äitini ja veljeni. ₃₅Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.»