₁Suuren kuninkaan Artakserkseen toisena hallitusvuotena, niisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Hän oli Jaairin poika, joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, Benjaminin sukukuntaa. ₂Hän oli juutalainen mies ja asui Suusan kaupungissa, oli suuressa arvossa pidetty mies ja toimitti palvelusta kuninkaan linnassa. ₃Hän oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessar oli siirtänyt pois Jerusalemista samalla kuin Juudan kuninkaan Jekoniaan.

₄Ja hänen unensa oli tällainen: Katso, oli jylinä ja melu, ukkonen ja maanjäristys ja hämminki maassa. ₅Ja katso, tuli kaksi suurta lohikäärmettä, molemmat valmiina taisteluun. Ja niillä oli suuri ääni. ₆Ja niiden äänen vaikutuksesta valmistautuivat kaikki kansat sotaan, sotiaksensa vanhurskasta kansaa vastaan. ₇Ja katso, se oli pimeyden ja synkeyden päivä; oli hätä ja ahdistus, onnettomuus ja suuri hämminki maassa. ₈Ja koko vanhurskas kansa joutui hämminkiin, peläten pahaa, mikä oli heitä kohtaava, ja he valmistautuivat kuolemaan. ₉Ja he huusivat avuksi Jumalaa. Niin heidän huudostansa tuli niinkuin vähäisestä lähteestä suuri joki, paljon vettä. ₁₀Tuli valoisaa, ja aurinko nousi. Ja nöyryytetyt korotettiin, ja he nielivät ne, jotka olivat kunniassa. ₁₁Kun Mordokai heräsi nähtyänsä tämän unen ja sen, mitä Jumala oli päättänyt tehdä, säilytti hän sen sydämessänsä ja tahtoi päästä sen kaikin puolin käsittämään, kunnes yö tuli.

₁Suurkuningas Artakserkseen toisena hallitusvuotena, nisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Mordokai oli juutalainen, Benjaminin heimoa. Hänen isänsä oli Jair, tämän taas Simei, tämän Kis. ₂Mordokai asui Susan kaupungissa, ja hänellä oli kuninkaan hovissa merkittävä asema. ₃Hän oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuonut Jerusalemista Juudan kuninkaan Jekonjan mukana.

₄Tällainen oli Mordokain uni:

Kuului huutoa ja parkua, ukkonen jylisi, maa järähteli ja kaikkialla vallitsi sekasorto. ₅Näkyi kaksi suurta lohikäärmettä, ja ne kumpikin olivat valmiina taisteluun. Ne huusivat kovalla äänellä, ₆ja niiden huuto sai kaikki kansat varustautumaan sotaan vanhurskaiden kansaa vastaan. ₇Päivä oli synkkä ja pimeä, täynnä hätää ja ahdistusta, täynnä väkivaltaa, ja koko maailma järkkyi. ₈Vanhurskaiden kansa vapisi pelosta, kun kauheudet uhkasivat heitä, ja he valmistautuivat kuolemaan. ₉Mutta he huusivat avukseen Jumalaa, ja heidän huutaessaan puhkesi kuin pienestä lähteestä suuri virta, valtava vesien paljous. ₁₀Päivä valkeni ja aurinko nousi. Alhaiset korotettiin kunniaan, ja he söivät suihinsa ylhäiset.

₁₁Kun Mordokai heräsi unestaan, jossa hän oli nähnyt mitä Jumala oli päättänyt tehdä, hän mietti näkemäänsä koko päivän ja yritti kaikin keinoin ymmärtää sen.

₁₂Mordokai oli levolla palatsissa, ja siellä olivat myös Gabata ja Tarra, kuninkaan eunukit, jotka vartioivat palatsia. ₁₃Hän kuuli, mitä miehet keskenään puhuivat, ja sai selville, että he aikoivat ottaa kuningas Artakserkseen hengiltä. Mordokai antoi heidät ilmi kuninkaalle. ₁₄Kuningas kuulusteli eunukkeja, ja kun he olivat tunnustaneet, heidät teloitettiin.

₁₅Kuningas kirjoitutti selostuksen tapahtuneesta, ja myös Mordokai kirjoitti muistiin, mitä oli tapahtunut. ₁₆Sitten kuningas määräsi, että Mordokain tuli jatkaa hovin palveluksessa, ja hän palkitsi Mordokain erilaisin lahjoin.

₁₇Haman, Hammedatan poika, joka oli kotoisin Bugaista, oli hänkin kuninkaan suosiossa. Eunukkien teloituksen tähden hän pyrki nyt vahingoittamaan Mordokaita ja tämän kansaa.

₁ Edellä kerrotun jälkeen tapahtui kuningas Artakserkseen aikana seuraavaa. Artakserkses, joka hallitsi sataakahtakymmentäseitsemää maakuntaa Intiasta saakka, ₂ piti siihen aikaan hoviaan Susan kaupungissa. ₃ Kolmantena hallitusvuotenaan hän järjesti pidot ystävilleen ja eri kansojen edustajille sekä Persian ja Meedian ylimyksille ja maakuntien käskynhaltijoille. ₄ Tämän jälkeen hän kaikkiaan kuuden kuukauden ajan esitteli heille valtakuntansa rikkauksia ja viihdytti heitä loisteliain juhlin.

₅ Kun hääjuhlat olivat päättymässä, kuningas järjesti palatsinsa pihalla kuusipäiväiset pidot kaupungin monikansaiselle väelle. ₆ Hienosta pellavasta ja puuvillasta kudottuja verhoja oli pingotettu valkoisin ja purppuraisin nauhoin katoksiksi kulta- ja hopeapäisten marmoripilarien varaan, ja smaragdinvihreästä kivestä, helmiäisestä ja marmorista sommitellulla mosaiikkilattialla oli kultaisia ja hopeisia ruokailusohvia, joiden läpikuultavat päällysverhot oli kaunistettu erilaisin värikkäin kirjailuin ja joka puolelle sirotelluin ruusukoristein. ₇ Juoma-astiat olivat kultaa ja hopeaa, ja esillä oli myös pieni rubiinimalja, joka oli kolmenkymmenentuhannen talentin arvoinen. Viiniä oli yllin kyllin, ja se oli jaloa juomaa, samaa jota kuningas itsekin joi. ₈ Maljajärjestystä ei kuitenkaan ollut ennalta määrätty, näin kuningas oli halunnut, ja hän oli antanut palveluskuntansa päällikölle käskyn noudattaa sekä isännän että vieraiden toivomuksia. ₉ Kuningatar Astin järjesti samaan aikaan naisten pidot sisällä kuningas Artakserkseen palatsissa.

₁₀ Seitsemäntenä päivänä kuningas, joka oli hilpeällä mielellä, kutsui luokseen Hamanin, Basanin, Tarran, Borasen, Satoltan, Abatasan ja Taraban, ne seitsemän eunukkia, jotka olivat hänen palvelijoitaan, ₁₁ ja käski heidän tuoda kuningattaren eteensä, jotta hän asettaisi tämän kruunattuna kuningattarena vierelleen ja näyttäisi hänen kauneutensa ruhtinaille ja eri kansojen edustajille. Kuningatar oli näet hyvin kaunis.

₁₂ Mutta kun eunukit menivät hakemaan kuningatar Astinia, hän ei suostunut tulemaan. Kuningas loukkaantui, ja hänen mielensä valtasi viha. ₁₃ Hän sanoi uskotuille miehilleen: »Astin kieltäytyi tulemasta. Tehkää niin kuin laki ja oikeus vaatii.» ₁₄ Hänen luokseen tulivat Arkesaios, Sarsataios ja Malesear, persialaiset ja meedialaiset ruhtinaat, jotka olivat hänen lähimpiä miehiään ja tärkeimpiä neuvonantajiaan, ₁₅ ja he selittivät, mitä lain mukaan tuli tehdä kuningatar Astinille, joka ei ollut noudattanut eunukkien tuomaa kuninkaan kutsua.

₁₆ Mukaios sanoi kuninkaalle ja ruhtinaille: »Kuningatar Astin ei ole loukannut vain kuningasta vaan myös kaikkia valtakunnan ruhtinaita ja johtomiehiä.» ₁₇ Hän kertoi ruhtinaille, mitä kuningatar oli sanonut ja kuinka tämä oli vastustanut kuningasta, ja jatkoi: »Kun hän noin uhmasi kuningas Artakserksestä, ₁₈ niin yhtä lailla toisetkin ylhäiset naiset, Persian ja Meedian ruhtinaiden vaimot, uskaltavat häväistä aviomiehensä, kun kuulevat, millä tavoin hän vastasi kuninkaalle. ₁₉ Jos siis katsot hyväksi, kuningas, niin säädä mahtikäskylläsi, ettei kuningatar enää saa astua eteesi ja että annat hänen kuninkaallisen arvonsa häntä paremmalle naiselle. Näin sinun tulee toimia. Kirjoituta päätöksesi Persian ja Meedian lakien mukaisesti ₂₀ ja anna koko valtakuntasi kuulla, millaisen lain säädit. Silloin jokainen nainen köyhimmästä rikkaimpaan osoittaa edelleenkin kunnioitusta miehelleen.»

₂₁ Neuvo miellytti kuningasta ja ruhtinaita, ja kuningas teki niin kuin Mukaios oli ehdottanut. ₂₂ Hän lähetti kirjeen valtakuntansa kaikkiin maakuntiin, kuhunkin sen omalla kielellä, jotta jokainen mies voisi vaatia kuuliaisuutta talonsa väeltä.