₁Vuonna 149 saapui Juudaalle ja hänen miehillensä sellainen tieto, että Antiokus Eupator oli tulossa Juudeaa vastaan suurin joukoin, ₂ja hänen kanssansa hänen holhoojansa Lysias, joka myös oli valtionhoitaja. Heillä oli kummallakin kreikkalainen sotajoukko, johon kuului satakymmenentuhatta jalkasoturia, viisituhatta kolmesataa ratsumiestä, kaksikymmentä kaksi norsua ja kolmesataa viikatevaunua. ₃Heihin liittyi myöskin Menelaus, joka kovasti teeskennellen yllytti Antiokusta, ei isänmaan menestyksen tähden, vaan koska hän toivoi, että hänet jälleen asetettaisiin valtaan. ₄Mutta kuningasten kuningas herätti Antiokuksen vihan tuota konnaa vastaan; ja kun Lysias osoitti, että juuri hän oli aiheuttanut kaikki onnettomuudet, käski kuningas viedä hänet Bereaan ja surmata hänet siten, kuin siinä paikassa on tapa. ₅Siinä paikassa on nimittäin viisikymmentä kyynärää korkea torni, joka on täynnä tuhkaa. Siinä on pyöritettävä laite, joka kaikilta tahoilta jyrkästi viettää tuhkaan. ₆Sinne jokainen, joka on syypää temppelinryöstöön taikka on tehnyt jonkin muun erittäin raskaan rikoksen, syöstään tuhoutumaan. ₇Sellainen kuolema tuli tuon jumalattoman Menelauksen osaksi, eikä hän edes saanut hautaansa maahan. ₈Ja se oli aivan oikein. Sillä koska hän oli tehnyt niin monta syntiä alttaria vastaan, jonka tuli oli pyhä ja samoin sen tuhka, niin hän sai surmansa tuhassa.

₉Mutta kuningas saapui kovin julmistuneena, ja hänen aikomuksensa oli antaa juutalaisten kokea kaikkein pahinta, mitä hänen isänsä aikana oli heille tapahtunut. ₁₀Kun Juudas sai tästä tiedon, kehoitti hän kansaa huutamaan yötä päivää avuksi Herraa, että hän nyt, jos milloinkaan, auttaisi heitä, ₁₁joilta aiottiin riistää laki ja isänmaa ja pyhä temppeli, ja ettei hän sallisi kansan, joka nyt oli saanut vähän aikaa hengähtää, joutua häijyjen pakanain käsiin. ₁₂Ja kun kaikki yhtenä miehenä olivat tehneet niin ja rukoilleet armollista Herraa itkien ja paastoten ja maassa maaten yhtä mittaa kolme päivää, rohkaisi Juudas heitä ja käski heidän olla valmiina. ₁₃Kun hän sitten oli pitänyt yksityisen neuvottelun vanhinten kanssa, päätti hän lähteä liikkeelle ja saattaa asian Jumalan avulla ratkaisuun, ennenkuin kuninkaan sotajoukko hyökkäisi Juudeaa vastaan ja saisi kaupungin valtaansa. ₁₄Jätettyänsä näin ratkaisun hänen huomaansa, joka on maailman Luoja, ja kehoitettuansa väkeään taistelemaan urhoollisesti kuolemaan saakka lain, temppelin, kaupungin, isänmaan ja yhteiskunnan puolesta, hän pystytti leirinsä Moodeinin läheisyyteen. ₁₅Ja annettuaan väellensä tämän tunnussanan: "Jumala on voitto", hän hyökkäsi yöllä mukanansa valittu joukko parhaimpia nuoria miehiä kuninkaan päämajaan ja tuhosi leirin, noin kaksituhatta miestä. Samalla hän surmasi parhaan norsun sekä ne, jotka olivat tornissa sen selässä. ₁₆Ja lopuksi he täyttivät leirin pelolla ja kauhulla ja lähtivät voittajina pois ₁₇vasta päivän koittaessa. Mutta tämä tapahtui siitä syystä, että Herran varjelus oli hänen apunansa.

₁₈Mutta kun kuningas oli saanut maistaa juutalaisten rohkeutta, koetti hän saada viekkaudella haltuunsa varustetut paikat. ₁₉Niin hän hyökkäsi Beetsuuria, vahvaa juutalaisten linnoitusta, vastaan; hänet lyötiin takaisin, hän teki uuden rynnäkön ja kärsi taas tappion. ₂₀Juudas lähetti nimittäin linnoituksessa oleville, mitä he tarvitsivat. ₂₁Rodokos, eräs mies juutalaisten sotajoukosta, ilmaisi vihollisille salaisuuksia: hänet haettiin esiin, otettiin kiinni ja teljettiin vankilaan. ₂₂Kuningas neuvotteli toistamiseen Beetsuurin väen kanssa, tarjosi rauhaa ja sai sen. Sitten hän lähti pois ₂₃ja hyökkäsi Juudaan ja hänen väkensä kimppuun, mutta joutui tappiolle. Niin hän sai kuulla, että Filippus, joka oli jätetty valtionhoitajaksi, oli tehnyt kapinan Antiokiassa. Tästä hän peljästyi niin, että ryhtyi neuvottelemaan juutalaisten kanssa, taipui ja valalla vahvisti kaikki kohtuulliset ehdot. Hän teki sopimuksen ja toimitti uhrin, kunnioitti temppeliä ja osoitti suopeutta pyhälle paikalle. ₂₄Hän otti myös Makkabilaisen ystävällisesti vastaan ja jätti Hegemonideen käskynhaltijaksi Ptolemaiksesta gerreniläisten alueelle saakka. ₂₅Sitten hän tuli Ptolemaikseen. Mutta Ptolemaiksen asukkaat olivat pahoillaan sopimusten johdosta, sillä he pelkäsivät juutalaisia, ja tahtoivat saada määräykset kumotuiksi. ₂₆Silloin Lysias astui puhujalavalle ja puolusti sopimusta parhaansa mukaan, vakuutti, rauhoitti ja sai heidät myötämielisiksi. Sitten hän palasi takaisin Antiokiaan.

₂₇Näin päättyi kuninkaan sotaretki ja paluu siltä.

₁Vuonna 149 Juudas ja hänen miehensä saivat tietää, että Antiokhos Eupator oli lähtenyt marssille Juudeaa vastaan. Hänellä oli mukanaan suuri armeija, ₂ja hänen kasvattajansa ja ylin hallitusmiehensä Lysias oli hänen kanssaan. Kummallakin oli kreikkalainen armeija, jossa oli satakymmenentuhatta jalkamiestä, viisituhattakolmesataa ratsumiestä, kaksikymmentäkaksi sotanorsua ja kolmesataa viikatevaunua.

₃Menelaos liittyi heihin ja imarteli ja innosti Antiokhosta – ei siksi, että olisi pyrkinyt pelastamaan isänmaansa, vaan siksi, että hän laski näin pääsevänsä takaisin valtaan. ₄Mutta kuninkaiden kuningas pani Antiokhoksen vihastumaan tuohon petturiin, ja kun Lysias teki selväksi, että kaikki vastoinkäymiset olivat olleet Menelaoksen syytä, Antiokhos käski viedä hänet Beroiaan ja ottaa hänet hengiltä paikallisen tavan mukaan.

₅Beroiassa oli viisikymmentä kyynärää korkea torni, joka oli täynnä tuhkaa, ja tornissa oli pyöreä rakennelma, joka kaikilta puolin vietti jyrkästi tuhkaan. ₆Jos joku oli syyllistynyt temppelinryöstöön tai johonkin muuhun hyvin raskaaseen rikokseen, kaupungin miehet suistivat hänet torniin kuolemaan. ₇Sellaisen lopun sai tuo lainrikkoja Menelaos. Hän ei edes päässyt maan poveen, ₈mikä olikin aivan oikein. Monet kerrat hän oli häpäissyt alttarin, jonka tuli ja tuhka ovat pyhät, ja tuhkassa hän myös kohtasi kuolemansa.

₉Kuningas, josta oli kehittynyt täysi raakalainen, oli siis jo tulossa ja aikoi kohdella juutalaisia yhtä ankarasti kuin hänen isänsä pahimmillaan. ₁₀Kun Juudas sai tästä tiedon, hän kehotti kansaa rukoilemaan Herraa yötä päivää ja pyytämään, että hän nyt jos koskaan auttaisi heitä. ₁₁Hetken aikaa kansa oli saanut hengähtää, mutta nyt se oli menettämässä lain, isiensä maan ja pyhän temppelin, ellei Herra estäisi noita herjaavia pakanoita ottamasta ylivaltaa. ₁₂Yhteen ääneen he kaikki ryhtyivät rukoilemaan. Kolmen päivän ajan he hellittämättä huusivat armollista Herraa avukseen, valittivat, paastosivat ja heittäytyivät kasvoilleen maahan. Sen jälkeen Juudas puhui heille rohkaisevasti ja käski heidän olla valmiina.

₁₃Juudas vetäytyi neuvottelemaan kansan vanhimpien kanssa ja päätti sitten lähteä marssille, ennen kuin kuninkaan sotajoukko hyökkäisi Juudeaan ja valtaisi kaupungin. Jumalan avulla hän hankkisi ratkaisevan voiton. ₁₄Hän antoi päätösvallan maailman luojalle, kehotti miehiään taistelemaan urheasti viimeiseen hengenvetoon lain, temppelin, Jerusalemin, isien maan ja perinnäisen järjestyksen puolesta ja vei sitten joukkonsa taisteluryhmitykseen Modeinin lähistölle.

₁₅Juudas antoi joukoilleen taisteluhuudoksi »Jumalan voitto» ja johti yöllä valiojoukkonsa, nuorukaisista parhaimmat, kuninkaan kaartin teltoille. He surmasivat leiristä noin kaksituhatta miestä ja tappoivat myös johtajanorsun ja sen ajajan. ₁₆Lopuksi, kun koko sotaleiri jo oli kauhun ja sekasorron vallassa, he vetäytyivät pois vaikeuksia kohtaamatta. ₁₇Kun päivä koitti, kaikki oli ohitse, sillä Herra oli Juudaksen apuna ja turvana.

₁₈Kun kuningas näin oli saanut esimakua siitä, kuinka urheita juutalaiset olivat, hän yritti erilaisin sotajuonin ottaa haltuunsa heidän kaupunkinsa. ₁₉Hän eteni Bet-Suriin, joka oli juutalaisten vahva tukikohta, mutta hänet pakotettiin perääntymään, ja kun hän hyökkäsi uudelleen, hänet lyötiin taas. ₂₀Juudas näet toimitti linnoituksessa oleville, mitä he tarvitsivat. ₂₁Juutalaisten joukossa oli muuan Rodokos, joka paljasti asian viholliselle. Häntä etsittiin, ja kun hänet saatiin kiinni, hänet teloitettiin. ₂₂Kuningas neuvotteli toistamiseen Bet-Surin väen kanssa ja tarjosi sovintoa, ja kun asiasta oli sovittu, hän lähti pois. ₂₃Nyt hän hyökkäsi Juudaksen joukkoja vastaan mutta kärsi tappion.

Sitten kuningas sai tietää, että Filippos, jonka hän oli jättänyt Antiokiaan valtakunnan asioita hoitamaan, oli menettänyt järkensä. Tästä hän huolestui niin, että kutsui juutalaiset puheilleen, teki heille myönnytyksiä ja vahvisti valallaan sopimuksen, jonka ehdot olivat hyvin oikeudenmukaiset. Sovinnonteon jälkeen hän toimitutti uhrin, osoitti kunnioitustaan temppelille ja koristi pyhän paikan runsain lahjoin.

₂₄Kuningas hyvästeli sitten Makkabilaisen, jätti Hegemonideen johtamaan Ptolemaiksesta Gerariin ulottuvaa aluetta ₂₅ja lähti Ptolemaikseen. Siellä sopimus herätti ärtymystä. Kaupunkilaiset olivat kuohuksissaan ja halusivat peruuttaa kaiken, mistä oli sovittu. ₂₆Silloin Lysias nousi puhujakorokkeelle ja puolusti sopimusta parhaansa mukaan, vakuutteli, tyynnytteli ja sai heidät myötämielisiksi. Sitten hän lähti takaisin Antiokiaan.

Näin kuningas tuli Juudeaan, ja näin hän sieltä lähti.