₁Kun Demetrius sai kuulla, että Nikanor ja hänen sotajoukkonsa oli kaatunut taistelussa, lähetti hän vielä toistamiseen Bakkideen ja Alkimuksen Juudan maahan ja heidän johdossaan sotajoukon oikean siiven. ₂He kulkivat Galgalaa kohti ja leiriytyivät Arbelaan, vastapäätä Messalotia, valloittivat sen ja surmasivat paljon ihmisiä. ₃Vuoden 152 ensimmäisessä kuussa he leiriytyivät Jerusalemin edustalle. ₄Sitten he lähtivät liikkeelle ja kulkivat Bereaan, johdossaan kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksituhatta ratsumiestä. ₅Juudas oli nyt leiriytyneenä Elasassa, johdossaan kolmetuhatta miestä valioväkeä. ₆Mutta kun he näkivät, että vihollisen sotajoukko oli niin lukuisa, niin he peljästyivät suuresti, ja monet poistuivat leiristä, niin ettei heitä jäänyt jäljelle enempää kuin kahdeksansataa miestä. ₇Kun nyt Juudas näki, että hänen sotajoukkonsa oli lähtenyt pois, mutta että taistelu oli välttämätön, kävi hän mielessään perin murheelliseksi, sillä hänellä ei ollut aikaa koota joukkojaan. ₈Epätoivoissaan hän sanoi niille, jotka olivat jääneet paikoilleen: "Nouskaamme ja menkäämme vihollisiamme kohti, ehkä me voimme taistella heitä vastaan". ₉Mutta he torjuivat hänen pyyntönsä sanoen: "Siihen emme kykene, vaan pelastakaamme nyt henkemme ja palatkaamme sitten veljiemme kanssa ja taistelkaamme heitä vastaan; meitä on liian vähän". ₁₀Mutta Juudas sanoi: "Pois se, että minä niin tekisin ja pakenisin heitä. Jos hetkemme on tullut, niin kuolkaamme miehuullisesti veljiemme puolesta, älkäämme jättäkö kunniaamme tahraa."

₁₁Mutta vihollisjoukko lähti liikkeelle leiristä ja asettui heitä vastaan. Ja ratsastajat jakautuivat kahteen osastoon, ja linkomiehet ja jousimiehet kulkivat sotajoukon edessä sekä kaikki urhoollisimmat, joiden tuli taistella eturivissä. ₁₂Bakkides itse oli oikealla sivustalla. Ja taistelurivistö eteni nyt kummaltakin puolelta, he puhalsivat pasuunoihin, ja Juudaan miehet puhalsivat niinikään pasunoihin, ₁₃ja maa tärisi sotajoukkojen töminästä. Ja taistelu alkoi varhain aamulla ja kesti myöhäiseen iltaan. ₁₄Kun Juudas näki, että Bakkides ja vihollisen ydinjoukko oli oikealla siivellä, kääntyi hän sinne mukanaan kaikki rohkeimmat miehet. ₁₅He murskasivat oikean siiven perinpohjin ja ajoivat heitä takaa Asdodin vuorelle saakka. ₁₆Mutta kun vasemmalla siivellä seisovat näkivät, että oikea siipi oli murskattu, niin he kääntyivät ympäri ja seurasivat kintereillä Juudaan ja hänen joukkonsa jäljessä. ₁₇Nyt syttyi kiivas taistelu, ja kummallakin puolella kaatui monta lävistettyinä. ₁₈Myöskin Juudas kaatui, ja muut pakenivat. ₁₉Mutta Joonatan ja Simon ottivat veljensä Juudaan ja hautasivat hänet hänen isiensä hautaan Moodeiniin. ₂₀Ja he itkivät häntä siellä, ja koko Israel piti hänen muistokseen suuret valittajaiset, ja he murehtivat häntä monta päivää ja sanoivat:

₂₂Mitä muuta vielä on sanottavaa Juudaasta ja hänen taisteluistaan ja sankariteoistaan, joita hän suoritti, ja hänen suuruudestaan, sitä ei ole muistiin kirjoitettu, sillä sitä olisi ylen paljon.

₂₃Juudaan kuoleman jälkeen nostivat luopiot päätään koko Israelin alueella, ja kaikki väärintekijät menestyivät. ₂₄Siihen aikaan oli ylen suuri nälänhätä, niin että kansa meni heidän puolelleen. ₂₅Ja Bakkides valitsi jumalattomat miehet ja asetti heidät hallitsemaan maata. ₂₆Ja he etsivät ja vaanivat Juudaan ystäviä ja toivat heidät Bakkideen eteen; tämä rankaisi ja pilkkasi heitä. ₂₇Silloin oli Israelissa niin suuri ahdistus, ettei sellaista ole ollut siitä päivästä lähtien, jona viimeinen profeetta nähtiin heidän keskuudessaan.

₂₈Silloin kaikki Juudaan ystävät kokoontuivat ja sanoivat Joonatanille: ₂₉"Aina siitä asti kuin veljesi Juudas kuoli, ei ole ollut ketään hänen vertaistaan miestä, joka lähtisi sotimaan vihollisia ja Bakkidesta vastaan sekä niitä vastaan, jotka vihaavat meidän kansaamme. ₃₀Sentähden me valitsemme nyt tänään sinut hänen sijaansa päälliköksemme ja johtajaksemme, käymään taisteluamme." ₃₁Ja Joonatan otti vastaan siinä tilaisuudessa päällikkyyden ja astui veljensä Juudaan sijalle.

₃₂Saatuansa siitä tiedon Bakkides etsi häntä tappaaksensa hänet. ₃₃Mutta kun Joonatan ja hänen veljensä Simon ja kaikki, jotka olivat hänen kanssansa, saivat siitä tiedon, pakenivat he Tekoan erämaahan ja leiriytyivät Asfarin vesilammikon tienoille. ₃₄Siitä Bakkides sai tiedon sapatinpäivänä, ja hän lähti koko sotajoukkonsa kanssa Jordanin toiselle puolelle. ₃₅Joonatan oli näet lähettänyt veljensä Johanneksen johdattamaan väkijoukkoa ja pyytänyt ystäviltään nabatialaisilta saada jättää paljot tavaransa talteen heidän tykönsä. ₃₆Silloin tulivat ambrilaiset Medabasta, ottivat valtoihinsa Johanneksen ja kaiken, mitä hänellä oli, ja menivät pois saaliinensa. ₃₇Mutta näiden tapausten jälkeen ilmoitettiin Joonatanille ja hänen veljelleen Simonille, että ambrilaiset viettivät suuria häitä ja olivat suuren saattueen kanssa noutamassa Nadabatista morsianta, joka oli erään mahtavan kanaanilaisen ylimyksen tytär. ₃₈Silloin he ajattelivat veljeään Johannesta, menivät sinne ylös ja piiloutuivat vuoren kätköön. ₃₉Kun he nostivat silmänsä ja katsoivat, niin katso, mikä melu ja suuri komeus! Morsiussaattoa vastaan tuli sulhanen ja hänen ystävänsä ja veljensä käsirummuin, soitoin ja monin asein. ₄₀Silloin he hyökkäsivät väijytyspaikastaan heidän päällensä surmaten heitä: moni kaatui lävistettynä, ja jäljellejääneet pakenivat vuoristoon; ja he ottivat saaliikseen koko heidän varustuksensa.

₅₀Sitten Bakkides palasi Jerusalemiin ja rakensi Juudeaan monta linnoitettua kaupunkia: linnoituksen Jerikon läheisyyteen, Emmauksen, Beethooronin, Beetelin, Tamnata-Faratonin ja Tefonin, varustaen ne korkeilla muureilla, porteilla ja salvoilla. ₅₁Niihin sijoitettiin varusväkeä hätyyttämään Israelia. ₅₂Hän linnoitti myös Beetsuurin kaupungin, Gasaran ja linnan, ja niihin sijoitettiin sotaväkeä ja muonavarastoja. ₅₃Ja maan arvokkaimpien miesten pojat otettiin panttivangeiksi, ja heidät pantiin säilytettäviksi Jerusalemin linnaan.

₅₄Vuonna 153, sen toisessa kuussa, antoi Alkimus käskyn repiä pyhäkön sisemmän esipihan muurit ja hävittää sen, mitä profeetat olivat rakentaneet. Mutta kun Alkimus oli alkanut hävityksensä, ₅₅kohtasi häntä samaan aikaan vitsaus, niin että hänen työnsä estyi: hänen suunsa mykistyi hänen halvautuessaan, niin ettei hän voinut puhua sanaakaan eikä toimittaa taloansa. ₅₆Niin kuoli Alkimus siihen aikaan kovia tuskia kärsien. ₅₇Kun Bakkides sai tietää, että Alkimus oli kuollut, kääntyi hän takaisin kuninkaan tykö, ja Juudan maassa oli rauha kahden vuoden ajan.

₅₈Mutta kaikki luopiot neuvottelivat keskenään ja sanoivat: "Katso, Joonatan ja hänen kannattajansa asuvat rauhassa ja turvassa; tuokaamme siis nyt Bakkides, hän ottaa heidät kaikki vangeiksi yhtenä yönä". ₅₉Niin he lähtivät hänen tykönsä ja neuvottelivat hänen kanssaan. ₆₀Hän lähti nyt liikkeelle ja kulki suuren sotajoukon kanssa, ja hän lähetti salaa kirjeitä kaikille Juudeassa oleville liittolaisilleen, kehoittaen heitä ottamaan vangiksi Joonatanin miehinensä. Mutta he eivät voineet sitä tehdä, sillä nämä olivat saaneet tiedon heidän aikeistaan. ₆₁Ja nämä ottivat vangeiksi noin viisikymmentä miestä niitä maan asukkaita, jotka olivat olleet tuon pahan hankkeen alkuunpanijoita, ja Joonatan surmautti heidät. ₆₂Sitten Joonatan ja Simon miehinensä siirtyivät Beetbasiin, joka on erämaassa, ja hän rakensi jälleen, mitä kaupungista oli hävitetty, ja linnoitti sen.

₆₃Kun Bakkides sai sen tietää, kokosi hän kaiken joukkonsa ja lähetti kutsuntakäskyn myös kaikille Juudeassa oleville. ₆₄Ja hän tuli ja leiriytyi Beetbasin edustalle, taisteli sitä vastaan kauan aikaa ja rakensi piirityskoneita. ₆₅Silloin Joonatan jätti veljensä Simonin kaupunkiin ja lähti itse maaseudulle, mukanaan vähäinen joukko. ₆₆Ja hän voitti Odomeran ja hänen veljensä sekä Fasironin pojat heidän telttaleirissään; mutta kun hän alkoi rynnätä ja käydä lähemmäksi joukkoinensa, ₆₇hyökkäsi Simon miehinensä ulos kaupungista ja poltti piirityskoneet. ₆₈Ja he taistelivat Bakkidesta vastaan ja voittivat hänet perinpohjin; ja he tuottivat hänelle paljon mielikarvautta, sillä hänen aikeensa ja sotaretkensä oli mennyt tyhjiin. ₆₉Hänen vihansa syttyi nyt niitä luopioita vastaan, jotka olivat neuvoneet häntä lähtemään siihen maahan, ja monet heistä surmattiin. Sitten hän päätti lähteä pois omaan maahansa. ₇₀Saatuaan siitä tiedon Joonatan lähetti lähettiläitä hänen luoksensa sopimaan hänen kanssaan rauhasta ja siitä, että hän luovuttaisi heille vangit. ₇₁Hän suostui siihen tehden hänen ehdotuksensa mukaan ja lupasi hänelle vannoen, ettei hän enää koko elinaikanansa yrittäisi tehdä hänelle pahaa. ₇₂Ja hän luovutti hänelle vangit, jotka hän aikaisemmin oli ottanut Juudan maasta. Sitten hän kääntyi takaisin ja meni pois omaan maahansa eikä enää tullut heidän alueellensa. ₇₃Niin miekka nyt lepäsi Israelissa. Ja Joonatan asettui asumaan Makmaaseen. Sitten Joonatan ryhtyi kansaa hallitsemaan, ja hän hävitti jumalattomat Israelista.

₁Kun Demetrios kuuli, että Nikanor ja tämän joukot olivat kaatuneet taistelussa, hän lähetti Bakkhideksen ja Alkimoksen uudelleen Juudeaan ja antoi armeijansa oikean siiven sotilaat heidän mukaansa. ₂He marssivat Galileaan vievää tietä, asettuivat piirittämään Arbelan Mesalotia ja valtasivat sen, ja sotilaat tappoivat paljon ihmisiä. ₃Vuoden 152 ensimmäisessä kuussa he leiriytyivät Jerusalemin edustalle. ₄Sitten he lähtivät taas liikkeelle ja siirtyivät Beer-Saitiin; heidän joukoissaan oli kaksikymmentätuhatta jalkamiestä ja kaksituhatta ratsumiestä.

₅Juudas oli pystyttänyt leirinsä Elasaan, ja hänellä oli siellä kolmetuhatta valikoitua sotilasta. ₆Kun miehet näkivät, kuinka suuri armeija heillä oli vastassaan, he kauhistuivat, ja yksi toisensa jälkeen lähti pakoon, niin ettei jäljelle jäänyt kuin kahdeksansataa miestä.

₇Sitä mukaa kuin taistelu läheni, Juudas näki joukkojensa hupenevan, ja näky kouristi hänen sydäntään, sillä enää ei ollut aikaa koota miehiä. ₈Tilanne tuntui toivottomalta, mutta hän sanoi jäljellä oleville sotilailleen: »Lähdetään liikkeelle, rynnätään päin vihollista! Ehkä sittenkin kykenemme pitämään puolemme.» ₉Miehet yrittivät saada hänet luopumaan ajatuksesta. »Ei siitä tule mitään», he sanoivat. »Nyt meidän on vain pelastettava henkemme. Sitten voimme haalia toiset kokoon ja tulla uudestaan taistelemaan noita vastaan. Nyt meitä on liian vähän.» ₁₀»Ei ikinä», Juudas vastasi. »Minä en lähde noita pakoon. Jos aikamme on tullut, niin kuollaan rohkeasti kansamme puolesta. Maineeseemme ei saa jäädä yhtäkään tahraa.»

₁₁Vihollisen joukot lähtivät leiristään, ja Juudaksen miehet kokosivat rivinsä. Vastassa oleva ratsuväki oli jaettu kahteen osaan, ja linkomiehet ja jousimiehet oli sijoitettu muiden edelle. Rivistöön oli etumaisiksi pantu armeijan parhaat sotilaat. ₁₂Bakkhides oli asettunut oikeanpuoleiseen siipeen. Armeija lähestyi kahdelta suunnalta, sotatorvet soivat, ja Juudaksen miehet vastasivat omilla torvillaan. ₁₃Maa vavahteli joukkojen metelistä ja pauhusta.

Taistelu alkoi varhain aamulla ja kesti iltaan saakka. ₁₄Juudas huomasi, että Bakkhides ja armeijan vahvin osa olivat oikeanpuoleisessa siivessä. Kaikki, joilla oli rinnassaan sankarin sydän, kokoontuivat nyt hänen ympärilleen. ₁₅He löivät siiven hajalle ja ajoivat pakoon lähteneitä takaa Asdodinvuorelle saakka.

₁₆Kun vasemman siiven päälliköt näkivät, että oikea siipi oli hajallaan, he käänsivät joukkonsa Juudaksen ja tämän miesten perään ja ahdistivat heitä takaapäin. ₁₇Taistelu kävi yhä kiivaammaksi, ja molemmin puolin kaatui paljon miehiä. ₁₈Myös Juudas sai surmansa, ja silloin hänen loput miehensä pakenivat.

₁₉Jonatan ja Simon veivät veljensä Juudaksen pois ja hautasivat hänet isiensä hautaan Modeiniin. ₂₀He itkivät hänen kuolemaansa, ja koko Israel piti suuret valittajaiset ja vietti surujuhlaa useita päiviä. Kansa huusi: ₂₁»Niin kuoli sankari, Israelin vapauttaja!»

₂₂Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Juudaksesta, hänen taisteluistaan ja urotöistään sekä hänen suuruudestaan, on jäänyt muistiin kirjoittamatta, sillä sitä olisi valtavan paljon.

₂₃Juudaksen kuoleman jälkeen luopiot tulivat taas esiin joka puolella Israelia ja kaikki väärämieliset nostivat päätään. ₂₄Kun maahan samaan aikaan tuli kova nälänhätä, kansa siirtyi heidän puolelleen. ₂₅Bakkhides valitsi jumalattomia miehiä ja asetti heidät hoitamaan maan hallintoa. ₂₆He etsivät ja väijyivät Juudaksen kannattajia ja luovuttivat kiinni saamansa Bakkhidekselle, joka rankaisi ja nöyryytti heitä. ₂₇Israel joutui ahdinkoon, jollaista ei ollut koettu sen jälkeen kun maassa vaikutti viimeinen profeetta.

₂₈Silloin kaikki Juudaksen kannattajat kokoontuivat ja sanoivat Jonatanille: ₂₉»Sen jälkeen kun veljesi Juudas kuoli, täällä ei ole ollut hänenlaistaan miestä, joka johtaisi taistelua vihollisjoukkoja, Bakkhidesta ja oman kansamme vihamielisiä voimia vastaan. ₃₀Siksi me olemme valinneet sinut hänen seuraajakseen. Tästä päivästä lähtien sinä olet päällikkömme ja johdat meidän sotaamme.» ₃₁Jonatan otti heti tehtävän vastaan ja ryhtyi veljensä Juudaksen jälkeen heidän johtajakseen.

₃₂Bakkhides kuuli tästä ja alkoi miettiä, miten saisi Jonatanin tapetuksi. ₃₃Hänen aikeensa tulivat kuitenkin Jonatanin ja tämän veljen Simonin tietoon, ja he pakenivat kaikkine sotilaineen Tekoan autiomaahan ja leiriytyivät siellä Asfarin vesisäiliöiden luo. ₃₄Sapatinpäivänä Bakkhides sai tietää tästä, ja hän johti koko armeijansa Jordanin toiselle puolen.

₃₅Jonatan lähetti veljensä Johananin viemään saattueen nabatealaisten luo; veljen oli määrä pyytää näiltä hänen ystäviltään, että he ottaisivat säilyttääkseen heidän paljot tavaransa. ₃₆Mutta medebalaisen Jamrin suvun miehet hyökkäsivät saattueen kimppuun, vangitsivat Johananin ja veivät kaikki tavarat mennessään.

₃₇Jonkin ajan kuluttua Jonatan ja hänen veljensä Simon saivat tietää, että Jamrin suku valmisteli suuria häitä ja että morsianta oli jo lähdetty noutamaan Nadabatista. Morsian oli mahtavan kanaanilaispäällikön tytär, ja hänen mukanaan tulisi suuri seurue. ₃₈Jonatan ja Simon, jotka eivät olleet unohtaneet veljensä Johananin murhaa, nousivat vuoren rinteelle ja asettuivat sinne väijyksiin.

₃₉Vuorelta tähystäessään miehet saivat näkyviinsä suuren, meluavan ihmisjoukon, joka oli tulossa heitä kohti. Sulhanen oli ystävineen ja sukulaisineen lähtenyt matkaan, ja heillä oli mukanaan rummunlyöjiä ja muita soittajia sekä isot määrät tavaroita. ₄₀Jonatan ja Simon ryntäsivät piilopaikastaan ja panivat toimeen verilöylyn. Hengissä säilyneet pakenivat vuorille, ja veljekset ryöstivät kaiken, mitä saattueella oli. ₄₁Hääjuhlat muuttuivat surujuhliksi, laulut valitusvirsiksi. ₄₂Näin Jonatan ja Simon kostivat veljensä murhan, ja sitten he palasivat Jordanin laakson tiheikköihin.

₄₃Bakkhides sai tietää, mitä oli tapahtunut, ja toi sapatinpäivänä Jordanin laakson rannalle suuren sotajoukon. ₄₄Jonatan sanoi miehilleen: »Olkaa valmiit. Nyt meidän on taisteltava henkemme edestä. Tällaista päivää ei ole ikinä ennen nähty. ₄₅Viholliset voivat iskeä edestä ja takaa, ja molemmilla sivuilla on Jordanin vesiä, suota ja tiuhaa pensaikkoa. Miltään suunnalta ei löydy pakotietä. ₄₆Huutakaa taivasta avuksemme, jotta pelastuisimme vihollisten käsistä.»

₄₇Taistelu alkoi, ja Jonatan oli jo vähällä lyödä Bakkhideksen hengiltä, mutta tämä väisti ja vetäytyi taaksepäin. ₄₈Jonatan ja hänen miehensä hyppäsivät Jordaniin ja uivat toiselle puolen jokea, eivätkä viholliset lähteneet joen yli heidän peräänsä. ₄₉Bakkhideksen joukoista kaatui sinä päivänä tuhatkunta miestä.

₅₀Bakkhides palasi nyt Jerusalemiin ja alkoi vahvistaa Juudean kaupunkien puolustusta. Hän linnoitti Jerikon, Emmauksen, Bet-Horonin, Betelin, Tamnata-Pareatonin ja Tefon. Kaikkiin tuli korkeat muurit ja lujasti salvattavat portit, ₅₁ja hän asetti niihin varusväen pitääkseen israelilaiset kurissa. ₅₂Samoin hän varusti Bet-Surin ja Geserin kaupungit sekä Jerusalemissa olevan Akran linnoituksen ja sijoitti niihin joukkoja ja muonavarastoja. ₅₃Hän otti maan johtomiesten poikia panttivangeiksi ja pani heidät Akraan telkien taakse.

₅₄Vuoden 153 toisessa kuussa Alkimos käski purkaa temppelin sisemmän esipihan muurin; näin hän ajatteli tehdä tyhjäksi profeettojen työn. Purkutöiden alettua ₅₅hän kuitenkin halvaantui, ja työt keskeytyivät. Halvaus vei häneltä puhekyvyn niin, ettei hän kyennyt sanomaan sanaakaan eikä määräämään, mitä hänen omaisuudelleen tehtäisiin. ₅₆Ei kulunut kauankaan, kun hän kovia tuskia kärsittyään kuoli.

₅₇Kun Bakkhides sai tietää Alkimoksen kuolleen, hän palasi kuninkaan luo. Juudeassa oli nyt rauhallista kahden vuoden ajan.

₅₈Jumalattomat ryhtyivät kuitenkin yhdessä vehkeilemään. »Katsokaapa Jonatania ja hänen miehiään», he sanoivat toisilleen. »Kaikki viettävät rauhallista elämää ja tuntevat olonsa turvatuksi. Pyydetään Bakkhidesta tulemaan tänne; hän saa heidät käsiinsä yhdessä yössä.» ₅₉He menivät neuvonpitoon Bakkhideksen luo, ₆₀ja tämä lähtikin liikkeelle suuren sotajoukon kanssa. Samalla hän lähetti Juudeassa oleville liittolaisilleen salaa kirjeitä, joissa kehotti heitä ottamaan kiinni Jonatanin ja tämän miehet. Hanke kuitenkin epäonnistui, sillä hänen suunnitelmansa tuli ilmi. ₆₁Viitisenkymmentä Juudean miestä, tämän petoksen alullepanijat, otettiin kiinni ja surmattiin. ₆₂Sitten Jonatan ja Simon siirtyivät miehineen autiomaassa sijaitsevaan Bet-Basiin , korjasivat kaupungin revityt muurit ja tekivät paikasta itselleen linnoituksen.

₆₃Kun Bakkhides sai tietää tästä, hän kokosi kaikki joukkonsa ja ilmoitti Juudeassa oleville liittolaisilleen, mitä aikoi tehdä. ₆₄Bet-Basin edustalle tultuaan hän järjesti joukkonsa kaupungin ympärille, rakennutti piirityslaitteita ja yritti usean päivän ajan vallata kaupunkia.

₆₅Jonatan jätti veljensä Simonin Bet-Basiin ja lähti pienen miesjoukon kanssa lähiseuduille. ₆₆Hän iski Odomeran ja tämän veljien sekä Fasironin suvun telttaleireihin ja pakotti heidät puolelleen. Yhdessä he sitten alkoivat valmistella hyökkäystä. Kun heidän joukkonsa lähestyivät Bet-Basia, ₆₇Simon ja hänen miehensä hyökkäsivät ulos kaupungista ja sytyttivät piirityslaitteet tuleen. ₆₈Joukot ryntäsivät Bakkhidesta vastaan ja löivät hänet perin pohjin.

Bakkhideksen oli vaikea kestää sitä, että hänen hyvin suunniteltu sotaretkensä epäonnistui. ₆₉Hän raivostui luopioille, jotka olivat pyytäneet häntä tulemaan Juudeaan, ja tapatti monia heistä ennen kuin päätti palata omaan maahansa.

₇₀Kun Jonatan kuuli tästä, hän lähetti Bakkhideksen luo neuvottelijoita solmimaan rauhan hänen kanssaan ja järjestämään sotavankien luovutuksen. ₇₁Bakkhides suhtautui myötämielisesti asiaan ja teki niin kuin Jonatan ehdotti. Hän vannoi, ettei eläessään tekisi Jonatanille mitään pahaa, ₇₂ja luovutti tälle sotavangit, jotka hän aiemmin oli ottanut Juudeasta. Sitten hän lähti omaan maahansa eikä enää koskaan tullut israelilaisten asuinseuduille.

₇₃Miekka väistyi Israelin yltä. Jonatan asettui Mikmasiin; hän toimi kansan tuomarina ja johtajana ja puhdisti Israelin jumalattomista.