Markin jevanheli 8

₁Noina päivinä keräyty hyvin äijän rahvašta Iiussan luo. Kun heilä ei ollun mitänä šyötävyä, Iisussa kučču opaššettavat luokšeh ta šano: ₂«Miula on suali näitä ihmisie. Hyö on oltu Miun luona jo kolme päivyä eikä heilä ole mitänä šyötävyä. ₃Mie kun työntänen hiät kotih nälkähisinä, hyö vaivutah matalla. Monet heistä on tultu loittuota.» ₄Opaššettavat šanottih Hänellä: «Mistäpä tiälä tyhjäššä muašša vois ken löytyä leipyä, jotta ruokkie näitä kaikkie?» ₅«Montako leipyä teilä on?» kyšy Iisussa. Hyö vaššattih: «Šeiččemen».

₆Iisussa käški rahvahan istuutuo muah. Šiitä Hiän otti ne šeiččemen leipyä, passipoitti Jumalua, katko leivät ta anto palat opaššettavilla. Opaššettavat juattih ne rahvahalla. ₇Heilä oli vielä monieš kalanmotti. Iisussa passipoitti kaloista ta käški jakua neki. ₈Ihmiset šyötih kyllikšeh, ta šyömättä jiänehie paloja kerättih šeiččemen vakallista. ₉Rahvašta oli nelisentuhatta.

Iisussa toimitti hiät luotah ₁₀ta kohta šen jälkeh aštu opaššettavien kera veneheh ta läksi Dalmanutan alovehella.

₁₁Eryähät farisseit tultih ta ruvettih kiistelömäh Iisussan kera. Kiušatakšeh Häntä hyö vuajittih, jotta Hiän näyttäis heilä merkin taivahašta. ₁₂Iisussa henkähti šyväh ta šano: «Mintäh tämä ihmispolvi vuatiu merkkie? Šanon teilä toven: tällä polvella ei merkkie anneta.» ₁₃Ta Iisussa jätti hiät, aštu veneheh ta läksi järven toisella puolella.

₁₄Opaššettavat unohettih ottua matkah leipyä. Heilä oli veneheššä vain yksi leipä. ₁₅Iisussa rupesi varottamah heitä: «Kaččokkua, jotta varotta farisseijen ta Iirotin hapatušta». ₁₆No opaššettavat vain paistih keškenäh šiitä, jotta heilä ei ole leipyä. ₁₇Iisussa huomasi šen ta šano heilä: «Mintäh työ pakajatta šiitä, jotta teilä ei ole leipyä? Ettäkö työ vieläkänä malta, ettäkö hokšua? Onko tiän šytämet niin šokiet? ₁₈Onhan teilä šilmät, ettäkö niä? Onhan teilä korvat, ettäkö kuule? Ta ettäkö muissa, mitein kävi? ₁₉Konša Mie javoin viisi leipyä viijellätuhannella henkellä, montako täyttä vakallista palasie työ keräsijä?» Hyö vaššattih: «Kakšitoista». ₂₀«A konša javoin šeiččemen leipyä nellällätuhannella, montako täyttä vakallista palasie työ šilloin keräsijä?» Hyö šanottih: «Šeiččemen». ₂₁Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ vieläkänä malta?»

₂₂Hyö tultih Vifsaidah. Šielä Iisussan luo tuotih šokie mieš ta pyritettih košettamah šitä. ₂₃Iisussa otti šokien kiäštä ta vei hänet kylän ulkopuolella. Šiitä Hiän šylkäsi miehen šilmih, pani käteh hänen piällä ta kyšy: «Niätkö mitä?» ₂₄Mieš kaččo ta šano: «Mie niän ihmisie. Ne ollah niin kuin kävelijät puut.» ₂₅Iisussa pani uuvveštah käteh miehen šilmillä ta käški hänen kaččuo. Mieš pareni kokonah ta näki kaikki tarkkah. ₂₆Iisussa toimitti miehen kotih ta varotti: «Elä vain mäne kyläh, jotta et šielä šanois täštä kellänä».

₂₇Iisussa ta Hänen opaššettavat lähettih kylih, kumpaset oltih Hilipän Kesarijan ympärillä. Matalla Iisussa kyšy opaššettavilta: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?» ₂₈Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a, eryähien mieleštä kennih Jumalan viessintuojista». ₂₉Šiitä Iisussa kyšy: «A työ? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Hristossa». ₃₀Iisussa varottamalla varotti heitä šanomašta Häneštä kellänä.

₃₁Šiitä Iisussa rupesi pakajamah opaššettavilla, jotta Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah. Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista. ₃₂Hiän pakasi täštä peittelömättä. Šilloin Petri alko moittie Häntä kahen kešen. ₃₃Iisussa kiänty, kaččo opaššettavih ta komenti Petrie: «Mäne šiitä, šaatana. Šiun mielet ei olla Jumalašta, vain ollah ihmiseštä.»

₃₄Šiitä Iisussa kučču luokšeh rahvašjoukon ta omat opaššettavat ta šano heilä: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, niin hiän unohtakkah iččeh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun kera. ₃₅Ken tahtou pelaštua oman elämän, še mänettäy šen. Ka ken Miun tähen ta Hyvän Viessin tähen mänettäy oman elämän, še pelaštau šen. ₃₆Mitäpä hyötyö šiitä on ihmisellä, kun hiän šuanou omakši koko muailman, a mänettänöy oman elämän? ₃₇Mitä ihmini vois antua, jotta šais elämän jälelläh? ₃₈Kun ken hävennöy Milma ta Miun šanoja tämän jumalattoman ta riähkähisen ihmispolven kešeššä, niin šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou Tuattoh jumalallisešša valošša pyhien anhelien kera.»