Markin jevanheli 3

₁Iisussa mäni tuaš sinagogah. Šielä oli mieš, kumpasen käsi oli kuivan. ₂Farisseit piettih Iisussua šilmällä, jotta nähtäis, eikö Hiän rupie parentamah šitä mieštä šuovattana. Hyö niätšen tahottih löytyä mitänih, mistä viärittyä Häntä. ₃Iisussa šano miehellä, kumpasen käsi oli kuivan: «Nouše ta aššu eteh». ₄Šiitä Hiän kyšy farisseiloilta: «Mitä šuau ruatua šuovattana: hyvyäkö vain pahua? Pitäykö pelaštua ihmishenki, vain tappua ihmini?» Hyö ei virketty mitänä. ₅Iisussa kaččo heih vihasešti ta murehti šitä, mitein kovašytämiset hyö ollah. Šiitä Hiän šano miehellä: «Ojenna käteš.» Mieš ojenti käteh, ta še tuli entisekšeh, tervehekši niin kuin toiniki käsi. ₆Šilloin farisseit lähettih pois ta ruvettih šamašša iirotilaisien kera aprikoimah, mitein šuatais Iisussa tappua.

₇Iisussa läksi opaššettavien kera järven rannalla. Hänen kera matkasi šuuri joukko rahvašta Galileijašta. Ihmisie tuli niise Juutijašta, ₈Jerusalimista, Itumeijašta, Jortanojoven takuata ta vieläi Tiiran ta Sidonin šeutuloilta. Heitä tuli šuurin joukkoloin Hänen luo, kun hyö kuultih, mitä kaikkie Hiän ruatau. ₉Iisussa käški opaššettavien pityä veneh Häntä varoin valmehena, jotta Hiän ei jäis ihmisjoukon jalkoih. ₁₀Hiän niätšen oli parentan monie, ta niin kaikki ne, kellä oli vaivoja, tunkeuvuttih lähemmäkši Häntä, jotta šuatais košettua Häneh. ₁₁Ta piessat aina, kun vain nähtih Hänet, heityttih muah Hänen eteh ta karjuttih: «Šie olet Jumalan Poika!» ₁₂No Iisussa kielti heitä lujašti šanomašta, ken Hiän on.

₁₃Šiitä Iisussa nousi vuaralla ta kučču luokšeh niitä, ketä Hiän tahto. Ta ne mäntih. ₁₄Iisussa valičči niistä kakšitoista, jotta hyö oltais Hänen kera ta jotta Hiän työntäis hiät šanelomah Hyvyä Viestie ₁₅ta antais heilä vallan parentua läsijie ta ajua ihmisistä piessoja. ₁₆Nämä kakšitoista oltih: Simoni, kumpasella Hiän anto nimen Petri, ₁₇Savvatein Juakko ta hänen velli Iivana, kumpasilla Hiän anto nimen Voanerges – mi merkiččöy: ukkosenjyryn pojat – ₁₈ta vielä Ontrei, Hilippä, Varfolomei, Matvei, Homa, Alfein Juakko, Faddei, Simoni Kananiitti ₁₉ta Juuta Iskariot, kumpani jälešti petti Iisussan.

₂₀Šiitä Iisussa tuli kotih. Tuaš keräyty niin äijän rahvašta, jotta Hiän ta opaššettavat ei piäšty šyömähki. ₂₁Kun Iisussan omahiset kuultih täštä, hyö lähettih käymäh Häntä pois, šentäh kun smietittih, jotta Hiän ei ole järelläh.

₂₂Jerusalimista oli tullun sakonanopaštajie. Hyö šanottih: «Häneššä on velsevuli, iče piäpiessa. Šen voimalla Hiän ajau pois piessoja.» ₂₃Iisussa kučču hiät luokšeh ta rupesi pakajamah hiän kera peittopakinoilla. Hiän šano: «Mitein še šaatana voipi ajua pois šaatanan? ₂₄Kun valtakunta jakautunou keškenäh toruajih joukkoloih, niin še valtakunta hajuou. ₂₅Tahi kun pereheššä šyntynöy keškenäisie riitoja, še pereh ei pisy ehienä. ₂₆Šamoin šaatanaki, kun nouššou iččieh vaštah ta riitautunou iččeh kera, hiän ei keššä, še on hänen loppu. ₂₇Eihän kenkänä voi purkautuo voimakkahan miehen taloh ryöštämäh hyvysie, kuni ei šitone enšin šitä mieštä. Šiitä vašta hiän voit ryöštyä talon. ₂₈Šanon teilä toven: kaikki prostitah ihmisillä, hiän kaikki riähät ta pahat pakinat toisista, vaikka hyö ois paistu mitä. ₂₉Vain ken pakajau pahua Pyhäštä Henkeštä, šillä šitä ei ijäššäh prostita. Suutušša še pannah hänellä ilmasenikusekši riähäkši.» ₃₀Näin Iisussa šano šentäh, kun rahvaš pakasi, jotta Häneššä on piessa.

₃₁Iisussan Muamo ta vellet tultih šinne, miššä Hiän oli. Hyö jiätih šeisomah talon pihalla ta työnnettih kuččumah Iisussua. ₃₂Iisussan ympärillä istu äijän rahvašta. Hyö šanottih Hänellä: «Šiun Muamo, vellet ta čikot ollah tuola pihalla ta kyšytäh Šilma». ₃₃Iisussa vaštasi heilä: «Ken on Miun muamo? Ket ollah Miun vellet?» ₃₄Šiitä Hiän kaččo ihmisih, kumpasie istu joka puolella Hänen ympärillä, ta šano: «Täššä ollah Miun muamo ta vellet. ₃₅Jokahini, ken eläy Jumalan tahtuo myöte, on Miun velli ta čikko ta muamo».