Matvein jevanheli 28
Iisussa noušou kuollehista
1Šuovatan jälkeh, netälin enšimmäisen päivän koittuas's'a, tultih Magdalan Muarie ta še toini Muarie kalmakotista kaččomah. 2Äkkie tuli šuuri muanjärissyš, šentäh kun Hospotin anheli laškeutu taivahašta. Hiän mäni kalmakotisen luo, vieretti kiven ovelta ta istuutu kivellä. 3Hiän oli nävöltäh kirkaš kuin tulenisku, ta hänen vuattiet oltih valkiet kuin lumi. 4Vahit pöläššyttih häntä niin, jotta alettih vapissa ta kuavuttih muah kuin kuollehet.
5Anheli kiänty naisien puoleh ta šano: «Elkyä varakkua. Mie tiijän, jotta työ ečittä ristih nuaklittuo Iisussua. 6Hiän ei ole tiälä. Hiän nousi kuollehista, niin kuin Iče šano. Tulkua ta kaččokkua, tuošša on paikka, missä Hospoti veny. 7Mänkyä poikkoseh šanomah Hänen opaššettavilla: ‘Hiän nousi kuollehista. Hiän mänöy teitä iellä Galileijah, šielä työ niättä Hänet.’ Tämä on miun viesti teilä.» 8Naiset lähettih kiirehešti kalmalta. Pöläštynehinä ta šuuren ilon vallašša hyö juoštih viemäh šanua Iisussan opaššettavilla.
9Heijän matatešša opaššettavien luo, Iisussa tuli heilä vaštah ta šano: «Rauha teilä!» Hyö mäntih Hänen luo, ševättih Hänen jalkoja ta kumarrettih Hänellä. 10Šiitä Iisussa šano heilä: «Elkyä varakkua! Mänkyä ta šanokkua Miun vellilöillä, jotta heijän pitäy männä Galileijah. Šielä hyö nähäh Milma.»
11Konša naiset oltih mänöššä, muutomat kalman vahit tultih linnah ta kerrottih ylipappiloilla kaikki, mitä šielä oli ollun. 12Šilloin papit keräyvyttih pakajamah rahvahan vanhimpien kera. Hyö annettih saltatoilla äijän rahua 13ta šanottih heilä: «Šanokkua, jotta Hänen opaššettavat tultih yöllä ta varaššettih Hänet, konša työ makasija. 14Ta kun muaherra šuanou tietyä täštä, myö lepytämmä hänet. Voitta olla huoletta.» 15Saltatat otettih rahat ta ruattih niin kuin heilä käšettih. Ta tätä starinua on levitetty jevreijen kešeššä täh päiväh šuate.
Iisussan viimeni käšky opaššettavillah
16Šiitä yksitoista opaššettavua läksi Galileijah šillä vuaralla, kunne Iisussa oli käšken heijän männä. 17Konša hyö nähtih Hänet, hyö kumarrettih Hänellä, kuitenki eryähät heistä epyältih. 18Iisussa mäni heijän luo ta pakautti heitä. Hiän šano: «Miula on annettu kaikki valta taivahašša ta muan piällä. 19Niin jotta mänkyä ta šuakua kaikki kanšat Miun opaššettaviksi. Kaštakkua heitä Tuaton ta Pojan ta Pyhän Henken nimeššä 20ta opaštakkua heitä elämäh kaikešša, niin kuin Mie olen käšken tiän elyä. Ta muistakkua, Mie olen tiän kera joka päivä muailman loppuh šuate.» Amin.
(c) Piiplijankiännöšinstituutti, Helsinki 2011