Matvein jevanheli 24

₁Konša Iisussa tuli jumalankojista ta oli lähöššä pois, opaššettavat tultih Hänen luo jotta näyttyä jumalankojin rakennukšie. ₂Iisussa šano heilä: «Niättäkö kaiken tämän? Šanon teilä toven: täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

₃Konša Iisussa istu Voipuuvuaralla yksinäh, opaššettavat tultih Hänen luo ta kyšyttih: «Šano meilä, konša tämä kaikki tapahtuu? Mi on merkkinä Šiun tulošta ta tämän muailmanajan lopušta?»

₄Iisussa vaštasi: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh. ₅Monet tullah Miun nimisinä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie. ₆Tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, ka elkyä pöläštykkyä. Tämän kaiken pitäy tapahtuo, vain še vielä ei ole loppu. ₇Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah, ta joka puolella on nälkyä, tappajie tautija ta muanjärissykšie. ₈No kaikki ne ollah vašta šynnytyštuškien alkuo.

₉Šiitä tiät annetah muokattavakši ta monie teistä tapetah, ta kaikki rahvahat vihatah teitä Miun nimen tähen. ₁₀Šilloin monet kieltäyvytäh ušošta, petetäh toisieh ta vihatah toini toista. ₁₁Monet luatiuvutah Jumalan viessintuojiksi ta ekšytetäh monie. ₁₂Ta kun pahuš lisäytyy, monet ei enämpi tykätä toini toista. ₁₃Vain ken keštäy loppuh šuate, še pelaštuu. ₁₄Tämä hyvä viesti Jumalan Valtakunnašta šanellah joka puolella muailmua, tovissukšekši kaikilla rahvahilla, ta šiitä vašta tulou loppu.»

₁₅«Konša työ niättä pyhäššä paikašša pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila – lukija malttakkah tämän! – ₁₆šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. ₁₇Še, ken on taloh katolla, elkäh šolahtakkah käymäh mitänä tavaroja pirtistä. ₁₈Ta ken on pellolla, še elkäh myöštykkäh kotih vuatteita käymäh. ₁₉Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! ₂₀Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikah eikä šuovattana. ₂₁Niät kun šiih aikah tulou šemmoni šuuri ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman alušta täh päiväh šuate eikä konšana enämpi tule. ₂₂Kun šitä aikua ei lyhennettäis, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kuitenki valittujen vuokši še aika lyhennetäh.

₂₃Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Niättäkö, tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Hiän on tuola’, niin elkyä uškokkua. ₂₄Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojakši. Hyö luajitah šuurie merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais. ₂₅Tämän Mie olen teilä nyt ieltäpäin šanon.

₂₆Niin jotta kun teilä šanottaneh: ‘Hristossa on tyhjäššä muašša’, elkyä lähtekkyä šinne, tahi kun šanottaneh: ‘Hiän peittäyty tuoh taloh’, elkyä uškokkua. ₂₇Ihmisen Poika tulou niin kuin tulenisku, kumpani leimahtau päivännoušušta ta valottau taivahan päivänlaškuh šuate. ₂₈Missä on ruato, šinne korpit keräyvytäh.»

₂₉«Ta ruttoh noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo. Tähet kirvotah taivahašta ta taivahien voimat tärähetäh. ₃₀Šilloin taivahalla ilmeštyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki muan heimot ruvetah tušissah voikertamah, kun nähäh Ihmisen Poika tulomašša taivahan pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah. ₃₁Šuuren torven toitottuas's'a Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

₃₂Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta puhetah lehteh, työ tiijättä, jotta kešä on läššä. ₃₃Šamoin, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, aivan ovilla. ₃₄Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. ₃₅Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.

₃₆No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei ni taivahan anhelit, šen tietäy vain Miun Tuatto. ₃₇Niin kuin oli Noijan päivinä, šamoin käyt šilloinki, konša Ihmisen Poika tulou. ₃₈Vejennoušun iellä ihmiset šyötih ta juotih, akotuttih ta mäntih miehellä ihan šiih päiväh šuate, konša Noija mäni laivah. ₃₉Hyö ei arvattu vuottua mitänä, kuni vejet ei nouštu ta hävitetty heitä kaikkie. Šamoin käyt niinä päivinä, konša Ihmisen Poika tulou. ₄₀Šilloin kakši mieštä on pellolla: yksi otetah, toini jätetäh. ₄₁Kakši naista on käsikivellä jyvie jauhomašša: yksi otetah, toini jätetäh.

₄₂Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, konša tiän Hospoti tulou. ₄₃Työhän tiijättä, jotta kun talon isäntä tietäis, mih yönaikah rosvo tulou, hiän valvois eikä antais šen purkautuo talohoh. ₄₄Šentäh työki olkua valveilla: Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua Häntä.»

₄₅«Ken on še varma ta viisaš paššari, kumpasen isäntä panou toisien paššarien vanhimmakši antamah heilä ruokua oikieh aikah? ₄₆Ošakaš on še paššari, kumpasen hänen isäntä kotih tultuo näköy näin ruatamašša! ₄₇Šanon teilä toven: isäntä panou hänet koko talon kaččojakši.

₄₈No kun še paššari ollou kelvotoin, hiän smiettiy ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’, ₄₉ta hiän rupieu lyömäh toisie paššarija ta iče šyöy ta juou humalniekkojen kera. ₅₀Šen paššarin isäntä tulou šinä päivänä, kumpasena hiän ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei arvua. ₅₁Isäntä piekšäy paššarin kuolijakši ta luou hänet šamah paikkah, missä ollah pyhiksi luatiutujat. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»