Ken Iisussa on?
Iivana Kaštajan kyšymyš Iisussalla
1Kun Iisussa oli antan kahellatoista opaššettavallah nämä neuvot, Hiän läksi šieltä opaštamah ta šanelomah Hyvyä Viestie muissa šen šeuvun linnoissa.
2Kun Iivana Kaštaja kuuli tyrmäššä Hristossan ruatoloista, hiän työnsi kakši omua opaššettavua 3kyšymäh Häneltä: «Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua toista?» 4Iisussa vaštasi heilä: «Mänkyä ta šanokkua Iivanalla, mitä kuuletta ta niättä:
5Šokiet ruvetah näkömäh ta rammat kävelömäh,
prokasatautiset puhissutah ta kuurnehet ruvetah kuulomah,
kuollehet noššatetah ta köyhillä šanellah Hyvyä Viestie.
6Ošakaš on še, ken ei kieltäyvy Miušta.»
Iisussa pakajau Iivana Kaštajašta
7Konša Iivana Kaštajan opaššettavat mäntih, Iisussa alko paissa rahvahalla Iivanašta. Hiän šano:
«Mitä työ läksijä kaččomah tyhjäššä muašša? Ruokoheinyäkö, mitä tuuli heiluttau? 8Vain mitäpä työ mänijä kaččomah? Mieštäkö vorssissa vuatteissa? Ne, ket vorssuijah šomissa vuatteissa, eletäh čuarien horomissa. 9Ka niin mitäpä työ eččijä šieltä? Jumalan viessintuojuako? Oikein, ta Mie šanon teilä, jotta Iivana on enämmän kuin viessintuoja. 10Hiän on še, keštä on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa näin:
– Mie työnnän viessintuojani Šiun iellä,
hiän raivuau Šiula tien.
11Šanon teilä toven: ei ole šyntyn yhtäkänä ihmistä, ken ois ollun Iivana Kaštajua šuurempi. Kuitenki kaikkein pieninki Taivahien Valtakunnašša on häntä šuurempi. 12Iivana Kaštajan päivistä alkuan täh šuate Taivahien Valtakunta on ollun murtautumašša ihmisien keškeh, ta muutomat tahotah väkeh temmata še ičelläh. 13Kaikki viessintuojat ta Moissein Sakona Iivanan aikah šuate einuššettih täštä Valtakunnašta, ta šiitä tuli Iivana. 14Ta uškokkua tahi elkyä, Iivana onki Il'l'a, kumpasen piti tulla. 15Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!
16Mih Mie vertuasin tämän ajan ihmisie? Hyö ollah kuin lapšet, kumpaset issutah pihalla. Yhet karjutah toisilla: 17‘Myö šoittima teilä pillillä, vain työ että tanššin’. A toiset vaššatah: ‘Myö iänelläitkimä, vain työ että itken miän kera’. 18Iivana tuli, hiän ei šyö eikä juo, ta rahvaš šanou: ‘Häneššä on piessa’. 19Ihmisen Poika tuli, Hiän šyöy ta juou, ta rahvaš šanou: ‘Mimmoni šyömäri ta juomari, veronkeryäjien ta muijen riähkähisien tovarissa!’ No Viisahan ruatoloista näkyy tosi Viisahuš!»
Iisussa moittiu Galileijan linnoja
20Šiitä Iisussa rupesi moittimah niitä linnoja, kuissa Hiän oli luatin ušeimmat omista šuurista töistä, šentäh kun ne linnat ei jätetty riähäššä elämistä eikä kiännytty Jumalan puoleh. Hiän šano:
21«Voi šilma, Horasini! Voi šilma, Vifsaida! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kuita tiän pihoilla luajittih, niin niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh. 22Mie šanon teilä: Tiira ta Sidoni piäššäh suutupäivänä vähemmällä mitä työ, Horasini ta Vifsaida.
23Ta šie, Kapernaumi, šiutko muka taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate! Kun Sodomissa ois luajittu ne šuuret ruavot, mit šiun pihoilla luajittih, še ois pissyššä vielä tänäpiänä. 24Mie šanon: Sodomin mua piäšöy suutupäivänä vähemmällä mitä šie, Kapernaumi.»
«Miun luona šuatta levähtyä»
25Tuoh aikah Iisussa rupesi tuaš pakajamah. Hiän šano:
«Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta tolkukkahilta ta näytit ne lapšen moisilla. 26Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.
27Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä muu kuin Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä muu kuin Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.
28Tulkua Miun luokši kaikki ruavon ta jykien takan vaivuttamat. Miun luona šuatta levähtyä. 29Ottakkua Miun kantamuš harteillana ta opaštukkua Miušta: Mie olen hyväluontoni ta nöyrä. Näin työ šuatta levähtyä. 30Miun kantamušta on helppo kantua ta Miun kuorma on kepie.»