Iisussa opaštau moliutumah
1Kerran Iisussa oli moliutumašša. Molinnan jälkeh yksi Hänen opaššettavista šano: «Hospoti, opašša miät moliutumah, niin kuin Iivanaki opašti omie opaššettavieh».
2Iisussa šano heilä: «Konša moliuvutta, šanokkua näin:
Miän Taivahaini Tuatto!
Pisykkäh pyhänä Šiun nimi.
Tulkah Šiun Valtakunta.
Käykäh Šiun tahtuo myöte
šamoin muan piällä,
niin kuin käyt taivahašša.
3Anna meilä aina miän jokapäiväni leipä.
4Ta prosti meilä miän riähät,
šentäh kun myöki prostimma jokahista,
ken on meilä velašša.
Eläkä šuata meitä muanitukšeh,
vain piäššä miät juavelista.»
5Iisussa šano vielä: «A kun kävis näin: kennih teistä mänöy kešellä yötä tovarissan luo ta šanou: ‘Velli hyvä, anna miula laihinah kolme leipyä. 6Miun tovarissa tuli loittuota, a miula ei ole mitänä stolalla pantavua.’ 7A še toini vaštuau talošta: ‘Jätä miut rauhah. Ovi on šalvattu, ta mie olen jo makuušijalla lapšien kera. En voi noušša antamah šiula mitänä.’ 8Šen šanon teilä: vaikka hiän ei nousis antamah leipyä tovarissana olleššah, niin kumminki hiän noušou ta antau šentäh, kun še kyšyjä iellähki kopistau. Ta hiän antau niin äijän, kuin še kopistaja tarviččou.
9Ka niinpä Mieki šanon teilä: kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah. 10Niätšen joka kyšyjä šuau, eččijä löytäy ta kopistajalla avatah. 11Onko ken teistä šemmoni tuatto, ken antau pojallah kiärmehen, konša poika kyšyy häneltä kalua? 12Tahi antau pojallah skorpionin, konša hiän kyšyy jiäliččyä? 13Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin varmašti tiän Taivahaini Tuatto antau Pyhän Henken niillä, ket Šitä Häneltä kyšytäh.»
Iisussa ta velsevuli
14Kerran Iisussa ajo piessan mykäštä mieheštä. Kun piessa läksi, mykkä mieš rupesi pakajamah. Ihmiset oltih kummissah. 15Muutomat kuitenki šanottih: «Velsevulin, iče piäpiessan, voimalla Hiän ajau piessoja pois». 16A toiset tahottih kiušata Iisussua ta vuajittih, jotta Hiän näyttäis heilä merkin taivahašta.
17Iisussa tiesi, mitä näillä ihmisillä oli mieleššä. Hiän šano: «Kun valtakunta jakautunou keškenäh šotijih joukkoloih, še häviey. Šamoin käyt talolla, kun šen väki jakautunou. 18Kun šaatana šotinou iččieh vaštah, miteinpäš hänen valtakunta šilloin šäilyis? Työ šanotta, jotta Mie velsevulin voimalla ajan piessoja ihmisistä. 19No kun mie ajanen piessoja ihmisistä velsevulin voimalla, niin kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah pois? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta. 20No a kun Mie Jumalan šormella ajanen pois piessoja, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.
21Kun väkövä mieš aštalojen kera vahtuau omua taluoh, šilloin hänen hyvyset ollah turvašša. 22A kun hänen piällä hyökännöy vielä väkövämpi mieš, še voittau hänet. Šiitä ottau häneltä aštalat, kumpasih hiän luotti, ta jakau häneltä anaššetut šualehet. 23Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ken ei keryä Miun kera, še hajottau.»
Piessat vallatah tyhjä ihmini
24«Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä. Šilloin še šanou: ‘A myöššynpä mie kotihini, mistä läksin’. 25Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on pyyhitty ta pantu hyväh kuntoh. 26Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin hiän iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou vielä pahemmakši, mitä še ennein oli.»
Ken on ošakaš?
27Kun Iisussa pakasi näin, yksi naini rahvašjoukošta karjahti Hänellä: «Ošakaš on še Muamo, ken kanto Šilma ta imetti Šiut!» 28Šiih Iisussa šano: «Vielä ošakkahammat ollah ne, ket kuullah Jumalan šana ta eletäh šen mukah».
Joonan merkki
29Kun rahvašta keräyty aina vain enämmän, Iisussa alko paissa heilä näin: «Tämän ajan ihmiset ollah pahat. Hyö vuajitah merkkie, vain heilä ei anneta muuta merkkie kuin Joonan merkki. 30Niin kuin Joona oli merkkinä Ninevin eläjillä, šamoin on Ihmisen Poikaki merkkinä tällä ihmispolvella. 31Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän kun tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni! 32Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Joonan pakinojen jälkeh hyö kiännyttih riähistä Jumalan puoleh, a täššä teilä on šuurempi kuin Joona!»
Šilmä on runkon lamppu
33«Ei kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šitä peittoh tahi aštien alla. Korkiella paikalla še pannah, jotta pirttih tulijat nähtäis valo. 34Šiun šilmät ollah šiun runkon lamppu. Kun šiun šilmät oltaneh tervehet, šilloin koko šiun runko on täyši valuo. A kun ne oltaneh kipiet, šilloin šiun runko on pimietä täyši. 35Varo, jotta še valo, mi on šiušša, ei ois pimietä. 36No kun koko šiun runko ollou valuo täyši, eikä šiinä olle yhtäkänä pimietä paikkua, še on šilloin kokonah valon täyttämä, aivan kuin šilma valottais kirkaš lamppu.»
Iisussa viärittäy farisseiloita ta sakonanopaštajie
37Konša Iisussa oli opaštamašša, eryäš farissei kučču Hänet luokšeh verolla. Iisussa mäni šinne ta istuutu stolah. 38Farissei kummekši, kun näki, jotta Iisussa ei peššyn käsie šyönnin iellä. 39No Hospoti šano hänellä: «Työ farisseit še puhissatta piältä päin mal'l'an ta staučan, a tiän šiämet ollah täytenäh ahnehutta ta pahutta. 40Mielettömät! Eikö še, ken loi piälyššän, luonun šiämyštyäki? 41Antakkua köyhillä še, mitä on tiän mal'l'ašša, ta šiitä teilä kaikki on puhašta.
42Voi teitä, farisseit! Työ annatta Sakonan käšyn mukah Jumalalla kymmenennen ošan kaikista makuheinistä, vain että välitä oikeuvešta ettäkä tykkyä Jumalua. Šemmosinahan tiän pitäis olla, eikä ni kymmenennen ošan antamista pitäis unohtua. 43Voi teitä, farisseit! Työ tykkyättä istuo parahilla paikoilla sinagogoissa ta oletta hyvillänä, kun ihmiset pihoilla tervehitäh teitä. 44Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin muatunehet kalmat, kumpasie ihmiset tietämättä tallotah.»
45Šiitä yksi sakonanopaštajista šano Iisussalla: «Opaštaja, näin pakajamalla Šie šatatat meitä». 46Šiih Iisussa šano: «Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ panetta ihmisien harteilla takkoja, kumpasie on jykie kantua. A iče että šormiekana liikahuta jotta auttua heitä. 47Voi teitä! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla, vaikka tiän tuatot še hiät tapettih. 48Näin työ näytättä, jotta tiijättä ta hyväkšyttä šen, mitä tiän tuatot ruattih: hyö tapettih Jumalan viessintuojat, a työ panetta heilä muistopaččahie. 49Šentäh Jumalan Viisahuš onki šanon näin: ‘Mie toimitan heijän luo Jumalan viessintuojie ta apostolija, yksie hyö tapetah, toisie ajetah pois’. 50Šentäh tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah kaikkien viessintuojien vereštä, mi on valutettu muailman luatimisešta šuate, 51Avelin vereštä alkuan alttarin ta jumalankojin välissä tapetun Saharein vereh šuate. Mie šanon teilä, jotta tämä nykyjäh eläjä ihmispolvi joutuu makšamah täštä kaikešta.
52Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ ottija tiijon avuamen. Iče että tahton männä šiämeh Jumalan Valtakuntah, ta niitäki, ken tahto männä, että piäštän.»
53Iisussan paissešša sakonanopaštajat ta farisseit ruvettih vihasešti kyšelömäh Häneltä kaikenmoisista as's'oista. 54Hyö tarkkah kuunneltih Hänen pakinoja, šentäh kun reistattih šuaha Häntä šanašta kiini, jotta šiitä voitais viärittyä Häntä.
