Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Šana tuli ihmisekši

11Alušša oli Šana.

Šana oli Jumalan kera,

ta Šana oli Jumala.

2Aivan alušta šuate Šana oli Jumalan kera.

3Kaikki šynty Šanan voimalla.

Mitänä, mi on šyntyn,

ei ole šyntyn ilmain Häntä.

4Häneššä oli elämä,

ta elämä oli ihmisillä valona.

5Valo paistau pimieššä,

eikä pimiellä ollun šiih valtua.

6Tuli mieš, kumpasen työnsi Jumala. Hänen nimi oli Iivana1:6 Tämä oli še Iivana, kumpaista šanottih Kaštajakši.. 7Hiän tuli tovistamah, šanelomah Valošta, jotta hänen šanoman kautti kaikin ušottais šiih Valoh. 8Iivana iče ei ollun še Valo, hiän vain tuli tovistamah šiitä Valošta.

9Tosi Valo, mi valottau jokahisella ihmisellä,

oli tulošša muailmah.

10Muailmašša Hiän oli,

ta Hänen kautti muailma oli luajittu,

ka muailma ei tunten Häntä.

11Hiän tuli oman rahvahan luo,

Hänen rahvaš vain ei ottan Häntä vaštah.

12Kuitenki kaikilla, ket otettih Hänet vaštah,

Hiän anto vallan tulla Jumalan lapšiksi,

kaikilla niillä, ket ušotah Hänen nimeh.

13Heistä ei tullun Jumalan lapšie ihmisen tahošta,

ei runkon himošta,

ei miehen halušta,

vain Jumalašta.

14Šana tuli ihmisekši

ta eli miän kera.

Myö šaima kačella Hänen jumalallista valuo,

valuo, kumpasen Tuatto ainuolla Pojallah antau.

Poika oli täyši armuo ta toven tietuo.

15Iivana tovisti Pojašta ta karju: «Tämä on Še, keštä šanoin: Še, ken tulou miun jälkeh, on milma šuurempi. Hiän kaččuot on ollun olomašša ennein milma.»

16Poika on täyši armuo,

ta Hänen armošta myö kaikin olemma šuanun

armuo armon piällä.

17Sakonan toi Moissei,

a armon ta tositiijon toi Iisussa Hristossa.

18Jumalua ei ole kenkänä konšana nähnyn.

Ainut Poika, kumpani Iče on Jumala

ta kumpani on aina Tuaton šytäntä lähellä,

Hiän opašti miät tuntomah Jumalua.

Iivana Kaštaja, Jumalan viessintuoja

(Matv. 3:1-12; Mark. 1:1-8; Luk. 3:1-18)

19Jevreijen vanhimmat työnnettih Jerusalimista pappija ta leeviläisie kyšymäh Iivana Kaštajalta: «Kenpä šie olet?» 20Iivana šano toven, ei peitellyn. Hiän šano: «En mie ole Hristossa». 21Hyö kyšyttih: «Kenpä šie šilloin olet? Oletko Il'l'a?» Iivana vaštasi: «En ole». «No oletko šie še luvattu Jumalan viessintuoja?» Hiän vaštasi: «En». 22Šiitä hyö šanottih: «Ka kenpä šie šilloin olet? Miän pitäy viijä vaštauš niillä, ket miät työnnettih. Mitä šie šanot ičeštäš?» 23Iivana vaštasi: «Mie olen iäni, mi karjuu tyhjäššä muašša, jotta tašottakkua Hospotilla tie. Niinhän Jumalan viessintuoja Isaija einušti.»

24Iivanan luo työnnetyt oltih farisseita1:24 Farissei kačo šelityštä Matv. 3:7.. 25Hyö kyšyttih häneltä: «Ka mintäh šie kaššat ihmisie, kun et olle Hristossa, et Il'l'a etkä še luvattu Jumalan viessintuoja?» 26Iivana vaštasi: «Mie kaššan veješšä, a tiän kešeššä on vieläi toini Mieš, kumpaista työ että tunne. 27Hiän on Še, ken tulou miun jälkeh, vain on milma šuurempi. Mie en kelpua ni Hänen kenkien nauhoja kerittämäh.»

28Tämä oli Jortanojovella, Vifavarašša, missä Iivana oli kaštamašša.

Jumalan pyhä Vuonna

29Toisena päivänä Iivana Kaštaja näki, jotta Iisussa matkuau Hänen luokši. Iivana šano: «Kaččokkua, tuošša on Jumalan Vuonna, ken ottau piälläh koko muailman riähän! 30Hiän on Še, keštä šanoin: ‘Miun jälkeh tulou Mieš, kumpani on milma šuurempi, šentäh kun Hiän on ollun olomašša ennein milma’. 31Mie niise en tunten Häntä, ka juuri šitä vaššen mie tulin kaštamah veješšä, jotta Israeli šais tietyä, ken Hiän on.»

32Iivana tovisti ta šano: «Mie nävin, mitein Henki laškeutu taivahašta niin kuin kyyhkyni ta jäi Hänen piällä. 33Mie niise en Häntä tunten. No Jumala, kumpani työnsi miut kaštamah veješšä, šano miula: ‘Kenen piällä niät Henken laškeutuvan ta jiävän, Še kaštau Pyhällä Henkellä’. 34Mie nävin šen ta tovissan, jotta tämä Mieš on Jumalan Poika.»

Iisussan enšimmäiset opaššettavat

35Toisena päivänä Iivana Kaštaja tuaš šeiso šiinä šamašša paikašša, ta hänen kera oli kakši hänen opaššettavua. 36Hiän näki, jotta Iisussa matkasi kyličči, ta šano: «Kaččokkua, tuošša on Jumalan Vuonna!» 37Kun opaššettavat kuultih Iivanan šanat, hyö lähettih Iisussalla jälkeh. 38Iisussa kiänty ta näki, jotta hyö matatah Hänellä jäleššä. Šiitä Hiän kyšy: «Mitä teilä pitäy?» Hyö šanottih: «Ravvi, missä Šie elät?» – ravvi merkiččöy: opaštaja. 39Iisussa šano: «Läkkä, niin niättä». Hyö mäntih ta nähtih, missä Iisussa eläy, ta jiätih Hänen luokši loppupäiväkši. Oli jo iltapäivä, kymmeneš tunti1:39 Kymmeneš tunti kačo šelityštä Mark. 15:25..

40Yksi niistä, ket kuultih Iivanan šanat ta lähettih Iisussalla jälkeh, oli Ontrei, Simoni Petrin velli. 41Enšin hiän ečči Simoni-velleh ta šano hänellä: «Myö löysimä Hristossan1:41 Hristossa kačo šelityštä Matv. 1:16.!» – še merkiččöy: Voijetun. 42Ontrei vei velleh Iisussan luo. Iisussa kaččo häneh ta šano: «Šie olet Jonan Simoni. Šiun nimekši tulou Kifa1:42 Aramejan kieleštä kantautunut nimi Kifa ta kreikan kieleštä tullut nimi Petri merkitäh «kallivo».» – še on: Petri.

43Toisena päivänä Iisussa oli lähöššä Galileijah. Hiän näki Hilipän ta šano hänellä: «Lähe Miun matkah». 44Hilippä oli Vifsaidašta, šamašta linnašta, mistä Ontrei ta Petri oltih. 45Hilippä näki Nafanailin ta šano hänellä: «Myö löysimä Šen, keštä Moissein Sakona ta Jumalan viessintuojien kirjat tovissetah! Hiän on Iisussa, Joosefin poika Nasaretista.» 46Nafanail kyšy: «Voitko Nasaretista tulla mitänä hyvyä?» Hilippä šano: «Tule, niin niät».

47Konša Iisussa näki, jotta Nafanail tulou, Hiän šano: «Šiinä on oikie israelilaini, mieš, kumpasešša ei ole valehta!» 48Nafanail kyšy: «Mistä Šie miut tiijät?» Iisussa vaštasi hänellä: «Jo ennein kuin Hilippä kučču šilma, Mie nävin šiut smokvapuun alla». 49Nafanail šano: «Ravvi, Šie olet Jumalan Poika, Šie olet Israelin Čuari!» 50Iisussa šano hänellä: «Ušotko šie jo šentäh, kun šanoin, jotta nävin šiut smokvapuun alla? Äijyä kummempuaki šuat vielä nähä.» 51Ta Hiän jatko: «Toven totta šanon teilä: täštä ielläh työ niättä taivahan veräjät kahallah ta niättä, mitein Jumalan anhelit liikutah ylöš ta alaš šiinä, missä Ihmisen Poika1:51 Ihmisen Poika kačo šelityštä Matv. 8:20. on».

2

Hiät Kuanašša

21Kolmantena päivänä piettih Galileijan Kuanašša häitä. Iisussan Muamo oli šielä. 2Iisussa ta Hänen opaššettavat oli niise kučuttu häih. 3Kun viina loppu kešen pruasniekan, niin Muamo šano Iisussalla: «Heilä ei ole viinua». 4No Iisussa vaštasi: «Naini, jätä Miut rauhah. Miun aika ei ole vielä tullun.» 5Muamo šano paššuajilla: «Mitä Hiän teilä šanou, šitäi ruatakkua».

6Šielä oli kuuši kiviaštieta, kumpasissa piettih vettä jevreijen tapojen mukasie puhaššukšie varoin. Ne aštiet oltih kahen-kolmen miärän2:6 Yksi miärä oli šiinä 40 litrua. vetosie. 7Iisussa šano paššuajilla: «Täyttäkkyä aštiet vejellä», ta hyö täytettih ne laitoja myöte. 8Šiitä Hiän šano: «Ammultakkua nyt šiitä ta viekyä pruasniekan piämiehellä», ta hyö vietih. 9Piämieš maisteli vettä: še oli muuttun viinakši. Hiän ei tietän, mistä viina on tullun, a paššuajat, ket aštiešta vettä ammullettih, tiijettih. Šiitä piämieš kučču šulhasen 10ta šano: «Kaikin taritah enšin hyvät viinat ta šiitä, konša hiäväki alkau humaltuo, taritah pahempua. A šie olet šiäštän hyvän viinan täh šuate.»

11Tämä oli Iisussan enšimmäini merkkiruato, Hiän luati šen Galileijan Kuanašša. Tällä ruavolla Hiän näytti oman jumalallisen valon, ta Hänen opaššettavat ušottih Häneh.

12Šen jälkeh Iisussa, Hänen Muamo, vellet ta opaššettavat mäntih Kapernaumih ta oltih šielä monieš päivä.

Iisussa puhaštau jumalankojin

(Matv. 21:12-13; Mark. 11:15-17; Luk. 19:45-46)

13Jevreijen Äijäpäivä oli tulošša, ta Iisussa läksi Jerusalimih. 14Jumalankojissa Hiän näki miehie, kumpaset myötih härkie, lampahie ta kyyhkysie. Šielä istu šamoin rahanvajehtajie. 15Iisussa luati nuoranpätkistä ruošan ta ajo hiät kaikki jumalankojista lampahien ta härkien kera. Hiän loi vajehtajien rahat muah ta kuato heijän stolat. 16Kyyhkysien myöjillä Hiän šano: «Viekyä lintuset pois! Elkyä luatikkua Miun Tuaton talošta kauppataluo!» 17Šilloin Hänen opaššettavat muissettih nämä Pyhien Kirjutukšien šanat: «Huoli Šiun kojista, Jumala, Miun šiämykšie ihan kiehuttau».

18Jevreit šanottih Iisussalla: «Millä merkkiruavolla voit tovistua meilä, jotta Šiula on valta tuommoista ruatua?» 19Iisussa vaštasi: «Hajottakkua tämä jumalankoti, niin Mie rakennan šen uuvveštah kolmešša päiväššä». 20Šiitä jevreit šanottih: «Tätä jumalankotie rakennettih nelläkymmentä kuuši vuotta. Šiekö noštasit šen kolmešša päiväššä?» 21Iisussa tarkotti kuitenki jumalankojilla omua Runkuoh. 22No šiitä, konša Hiän nousi kuollehista, opaššettavat muissettih nämä Hänen šanat. Hyö ušottih Pyhih Kirjutukših ta šiih, mitä Iisussa oli paissun.

23Konša Iisussa oli Äijänpäivän pruasniekašša Jerusalimissa, monet ušottih Hänen nimeh, kun nähtih ne merkkiruavot, kumpasie Hiän luati. 24No Iisussa ei avannun heilä omie mielie, šentäh kun Hiän tiesi hiät kaikki. 25Hiän ei tarvinnun kenenkänä tovissušta šiitä, mimmoni ihmini on, šentäh kun Hiän Iče tiesi, ken mitä šiämeššäh kantau.

3

Iisussa ta Nikodim

31Farisseijen joukošša oli Nikodim-nimini mieš, yksi jevreijen valtamiehistä. 2Hiän tuli yöllä Iisussan luo ta šano: «Ravvi, myö tiijämmä, jotta Šie olet Jumalan työntämä Opaštaja. Kenkänä ei voi luatie šemmosie merkkiruatoja kuin Šie luajit, kun Jumala ei olle hänen kera.» 3Iisussa šano hänellä: «Toven totta šanon šiula: kun ihmini ei šyntyne uuvveštah, ylähyätä, hiän ei šua nähä Jumalan Valtakuntua». 4Nikodim kyšy: «Mitein vanha ihmini vois šyntyö uuvveštah? Eihän hiän voi männä jälelläh muamon vaččah ta šyntyö toisen kerran?»

5Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon šiula: kun ihmini ei šyntyne veještä ta Jumalan Henkeštä, hiän ei piäše Jumalan Valtakuntah. 6Mi on šyntyn ihmiseštä, še on ihmisen lapši, mi on šyntyn Jumalan Henkeštä, še on Jumalan lapši. 7Elä kummekši šitä, kun šanoin šiula: ‘Tiän pitäy šyntyö ylähyätä’. 8Jumalan Henki on kuin tuuli, kumpani puhaltau, missä vain tahtou. Šie kuulet šen tuulen huminan, ka et tiijä, mistä še tulou ta kunne še mänöy. Näin on jokahisen kera, ken on Jumalan Henkeštä šyntyn.»

9«Mitein še niin voit olla?» Nikodim kyšy.

10Iisussa vaštasi: «Etkö šie, Israelin opaštaja, malta šitä?

11Toven totta šanon šiula: min tiijämmä, šen pakajamma, ta min olemma nähnyn, šitä tovissamma, vain työ että ušo miän šanoja. 12Kun työ että uškone, konša Mie pakajan teilä tämän muailman as's'oista, niin mitein voitta uškuo, konša pakajan taivahaisista as's'oista! 13Kenkänä toini ei ole nouššun taivahah, kun vain taivahašta alaš tullut Ihmisen Poika, kumpani on taivahašša. 14Niin kuin Moissei tyhjäššä muašša nošti kiärmehen korkiella, šamoin Ihmisen Poikaki pitäy noštua korkiella3:14 Korkiella noštamini merkiččöy täššä rissillä noštamista., 15jotta kenkänä Häneh uškoja ei hävieis, vain šais ilmasenikusen elämän. 16Jumala niätšen tykkäsi muailmua niin äijälti, jotta anto oman ainuon Pojan, jotta yksikänä Häneh uškoja ei joutuis uatuh, vain šais ilmasenikusen elämän.

17Ei Jumala työntän Poikuah täh ilmah suutimah muailmua, kun työnsi pelaštamah šen. 18Šitä, ken uškou Häneh, ei suutita. Ken ei ušo, še on jo suutittu, šentäh kun hiän ei uškon Jumalan ainuon Pojan nimeh. 19Valo on tullun muailmah, kuitenki ihmiset omien pahojen ruatojen tähen tykättih enämmän pimietä kuin valuo. Šiitä hiät suutitah. 20Ken ruatau pahua, še vihuau valuo. Hiän ei tule valoh, jotta hänen pahat ruavot ei tultais näkyvih. 21Ka še, ken eläy oikein, tulou valoh. Šiitä kaikin nähäh, jotta hiän ruatau šitä, mitä Jumala tahtou.»

Iivana Kaštaja ta Hristossa

22Tämän jälkeh Iisussa läksi opaššettavien kera Juutijah. Hiän oli šielä heijän kera kotvasen ta kašto ihmisie. 23Iivana Kaštaja niise kašto. Hiän oli Enonissa, Salimin läššä, šentäh kun šielä oli äijän vettä. Rahvašta tuli šinne ta heitä kaššettih. 24Iivanua niät ei vielä oltu pantu tyrmäh.

25Kerran Iivanan opaššettavat kiisseltih jevreijen kera heijän vieron mukasešta puhistautumisešta. 26Opaššettavat mäntih Iivanan luo ta šanottih: «Ravvi! Nyt on ruvennun kaštamah niise še Mieš, kumpani oli šiun kera Jortanojoven toisella puolella ta kumpasešta šie annoit hyvän tovissukšen. Kaikin männäh Hänen luo.»

27Iivana vaštasi: «Ei ihmini voi ottua mitänä, kun šitä ei annettane hänellä taivahašta. 28Työ voitta iče tovistua, jotta mie šanoin: ‘En mie ole Hristossa. Miut vain työnnettih Häntä iellä.’ 29Šulhani on še, kellä on moršien. A šulhasen yštävä šeisou hänen viereššä ta kuuntelou, mitä hiän pakajau, ta on hyvin mielissäh šulhaista kuunnellešša. Šamoin mieki olen iluo täyši. 30Hänen on tultava šuuremmakši, a miun pienemmäkši.»

31Hiän, ken tulou ylähyätä, on kaikkie muita šuurempi. Ken on muašta, še on muan pöly ta pakajau tämän muailman as's'oista. Hiän, ken tulou taivahašta, 32tovistau šiitä, mitä Iče on nähnyn ta kuullun, vain kenkänä ei ušo Hänen tovissušta. 33Še, ken uškou Hänen šanoih, tovistau, jotta Jumala pakajau totta. 34Kenet Jumala työnsi, Še pakajau Jumalan šanoja. Jumala niät antau omua Henkie täyvellä mitalla. 35Tuatto tykkyäy Poikua ta on antan kaiken Hänen käsih. 36Šillä, ken uškou Poikah, on ilmasenikuni elämä. No ken ei tottele Poikua, še ei šua ilmasenikuista elämyä, vain Jumalan viha pisyy hänen piällä.