Hristossan kuollehista noušomini
1Vellet, mie muissutan teilä šen Hyvän Viessin, kumpasen teilä šanelin. Työ ottija šen vaštah ta lujašti pisyttä šiinä. 2Šen Viessin avulla työ pelaššutta, kun elänettä šen mukah, mitä mie teilä šanelin. Muiteinhan työ oisija tyhjäh kiäntyn uškoh. 3Ennein muuta mie kerroin teilä tämän, min iče olen šuanun tietyä:
– Hristossa kuoli miän riähkien tähen,
niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.
4Hänet hauvattih ta
Hänet noššatettih kuollehista kolmantena päivänä,
niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.
5Ta Hiän näyttäyty Kifalla
ta šiitä kahellatoista apostolilla.
6Šen jälkeh Hiän näyttäyty yhellä kertua yli viijelläšualla vellellä. Heistä šuurin oša on vielä elošša, no eryähät jo uinottih ijäkšeh. 7Tämän jälkeh Hiän näyttäyty Juakolla ta šiitä kaikilla apostoliloilla. 8Kaikkein viimesekši Hiän näyttäyty miula, kumpani olen kuin kešenaikasena šuatu. 9Mie niätšen olen apostoliloista kaikkein pienin enkä ole apostolin nimen arvoni, šentäh kun olen ajellun Jumalan uškojakuntua. 10Ka Jumalan armošta mie olen še mi olen, eikä Hänen armo milma kohen männyn tyhjäh. Mie ruavoin enämmän kuin kaikki toiset apostolit. No kuitenki en še mie iče ruatan, vain Jumalan armo, kumpani on miun kera.
11Šentäh šamahan še on, miekö še olin vain hyö, näin myö kaikin šanelemma Hyvyä Viestie, ta näin työ tulija uškoh.
Kuollehet nouššah
12Kun kerran Hristossašta šanotah, jotta Hänet on noššatettu kuollehista, niin miteinpä šilloin eryähät teistä voijah šanuo, jotta kuollehista noušomista ei ole? 13Još kuollehista noušomista ei ole, niin Hristossua niise ei ole noššatettu kuollehista. 14A kun Hristossua ei liene noššatettu, niin miän Hyvän Viessin šanelomini on tyhjyä pakinua, ta tiän uško niise on tyhjä. 15Ta lisäkši myö oisima valehellun Jumalašta, kun olemma šanon, jotta Hiän noššatti Hristossan kuollehista – ka šitä Hiän ei ole ruatan, još kerran kuollehista ei noššateta. 16Kun kuollehie ei noššatettane, šilloin Hristossua niise ei ole noššatettu. 17No kun Hristossua ei liene noššatettu, niin tiän uško on tyhjä ta työ oletta vielä riähkien vallašša. 18Šilloin neki, ket kuoltih Hristossah uškuon, hävittih ijäkši. 19Kun miän toivo Hristossah ollou vain tämän elämän ajakši, niin olemma kaikkie muita ihmisie kurjimmat.
20Ka Hristossa on noššatettu kuollehista, enšimmäisenä kaikista kuollehista. 21Kun kerran kuoloma tuli muailmah ihmisen kautti, šamoin kuollehien noušomini tuli Ihmisen kautti. 22Niin kuin kaikki ihmiset, ket ollah Aatamista lähtösin, kuollah, šamoin kaikki Hristossan omat eleytetäh. 23Jokahini eleytyy vuorollah: enšimmäisenä Hristossa ta šen jälkeh Hristossan omat, konša Hiän tulou. 24A šiitä tulou loppu, konša Hristossa antau kaiken vallan Tuatto Jumalalla, kun enšin on hävittän kaikenmoiset halliččijat, vallat ta voimat. 25Hristossan niätšen pitäy hallita šini, kuni Hiän ei kua kaikkie vihollisie jalkojeh alla. 26Vihollisista viimesenä lyyvväh kuoloma. 27Onhan kirjutettu, jotta Jumala on pannun kaiken Hristossan jalkojen alla. Kun šanotah, jotta kaikki on pantu Hänen vallan alla, niin tietyšti tämä ei koše Jumalua, kumpani Iče šuatto kaiken Hristossan valtah. 28Konša kaikki on šuatettu Pojan valtah, niin šilloin Poika Iče heittyy Jumalan valtah, Hänen, kumpani šuatto kaiken Pojan valtah. Ta niin Jumala halliččou täyvellisešti kaikkie.
29Mitä vaššen šilloin eryähät kaššatetah iččeh kuollehien ieštä? Kun kuollehie ei noššatettane, niin mintäh hyö kaššatetah iččeh kuollehien ieštä? 30Ta mitä vaššen myö joka rupiema kävelemmä kuoloman teryä? 31Mie joka päivä kačon kuolomua šilmih; še on yhtä totta, vellet, kuin še, jotta mie olen ylpie teistä Hristossan Iisussan, miän Hospotin, ieššä. 32Oisko miun kannattan šotie Efessašša villipetoja vaštah, još as's'ua kaččuo vain tavallisen ihmisen tapah? Kun kuollehie ei noššatettane, niin pätöy tämä šanonta: «Šyökä ta juoka, kumminki huomena kuolemma». 33Elkyä pettäkkyä iččienä! «Hyvät tavat mänetät, kun yhtynet pahoih ihmisih». 34Tulkua järkih, heittäkkyä riähän luajinta! Eryähät teistä ei tiijetä Jumalašta mitänä – ta šen šanon, jotta tämä on tiän häpie.
Mimmoni runko on kuollehista nouššehella?
35Onnakko kennih kyšyy: «Mitein kuollehie noššatetah? Mimmosešša runkošša hyö tullah?» 36Mimmoni mieletöin kyšymyš! Eihän še, mitä kylvät, tule eläväkši, kun še ei enšin kuolle. 37Ta kun kylvät, et kylvä täyttä kašvie, vain kylvät pal'l'ahan šiemenen, vehnänjyvän tahi min muun šiemenen. 38No Jumala antau šillä šemmosen varren kuin on kaččon hyväkši, jokahisella šiemenellä oman. 39Ei kaikilla elävillä olijilla ole šamanmoini liha. Ihmisellä on erimoini liha, nelläjalkasilla erimoini liha, lintuloilla erimoini ta kaloilla erimoini. 40On olomašša taivahaisie runkoja ta muallisie runkoja, vain taivahaisien loisto on aivan toini kuin muanpiällisien. 41Päiväsellä on oma loisto, kuulla oma ta tähtilöillä oma. Ta yksi tähti on kirkkahampi kuin toini.
42Šamoin käyt niise šilloin, konša kuollehet nouššah. Mi pannah muah katojana, še noušou katomattomana. 43Mi pannah muah paharaiskana, še noušou jumalallisen valon kera. Mi pannah muah heikkona, še noušou väkövänä. 44Hauvatah muallini runko, noušou henkellini runko. Kun kerran on olomašša muallini runko, on niise henkellini runko. 45Pyhissä Kirjutukšissa onki šanottu: «Enšimmäisellä muan eläjällä, Aatamilla, oli muallini runko». A viimeni Aatami on Henki, kumpani antau elämän. 46Niin jotta henkellini ei ole enšin, enšin on muallini ta vašta šiitä tulou henkellini. 47Enšimmäini ihmini on muallini, muan pölyštä luajittu, toini Ihmini on taivahašta tullut Hospoti. 48Mimmoni tuo muallini ihmini oli, šemmosie ollah kaikki mualliset ihmiset, ta mimmoni tuo taivahaini Ihmini on, šemmosie ollah kaikki taivahaiset ihmiset. 49Ta niin kuin myö nyt olemma muallisen ihmisen moisie, šamoin meistä kerran tulou taivahaisen Ihmisen moisie.
50Šen šanon, vellet, jotta liha ta veri, tämä katova ihmisrunko ei voi piäššä Jumalan Valtakuntah. Katovašta ei voi tulla katomatointa. 51No nyt mie šanon teilä peitošša pietyn as's'an: emmä myö kaikin kuole, vain kaikin myö muutumma, 52äkkie, šilmänräpähykšeššä, konša kuuluu viimeni torvenšoitto. Torvi šoittau, ta kuollehet nouššah katomattomina, a myö muut muutumma. 53Niätšen tämän katovan runkon pitäy muuttuo katomattomakši ta kuolovaisen kuolomattomakši. 54Konša näin käyt, šilloin täyttyy tämä Pyhien Kirjutukšien šana:
– Kuoloma on nielty. Voitto on šuatu.
55Kuoloma, missä on šiun myrkkypiikki?
Tuonela, missä on šiun voitto?
56Kuoloman myrkkypiikki on riähkä, ta riähkä šuau voiman Sakonašta. 57Ka passipot Jumalalla, kumpani antau meilä voiton miän Hospotin Iisussan Hristossan kautti!
58Tämän takie, armahat velleni, tiän ei pie horjuo, vain pisykkyä lujina. Ruatakkua aina täyttä väkie Hospotin työtä. Tietäkkyä, jotta Hospoti ei anna tiän ruavon männä tyhjäh.