8.5.2022 3. sunnuntai pääsiäisestä

Tässä

 

Huomaan, että ajatukseni vilistävät sinne ja tänne, kun yritän rukoilla. En seuraa nyt niitä, annan niiden olla ja odotan sinua.
– – –
Tässä olen. Kokoa minut eteesi.

 

Sana

 

”Kuluu pieni hetki, ettekä te enää näe minua. Kuluu vielä hetki, ja näette minut jälleen.”
Jotkut oppilaista puhuivat keskenään: ”Mitä ihmettä hän oikein puhuu? ’Kuluu pieni hetki, ettekä te enää näe minua. Kuluu vielä hetki, ja näette minut jälleen.’ Ja entäs tämä: ’Minä menen Isän luokse’?”
”Mikä on se pieni hetki, josta hän puhuu?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puheistaan saa tolkkua.”
Jeesus tiesi, että he halusivat pyytää häneltä selvennystä, ja sanoi: ”Sekö teitä ihmetyttää, että sanoin: ’Kuluu pieni hetki, ettekä te enää näe minua. Kuluu vielä hetki, ja näette minut jälleen’? Minä vakuutan teille: Te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te saatte syyn surra, mutta surunne vaihtuu iloon. Raskaana oleva nainen on tuskissaan, kun synnytyksen hetki koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, ei äiti enää muista tuskiaan. Hän iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta me tapaamme jälleen. Silloin sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei teiltä vie. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Minä vakuutan teille: Mitä ikinä pyydätte Isältä minun nimissäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:16–23)

 

Keskustelu

 

Kenet nähdessäni minä ilahdun? Kuvittelen tämän ihmisen nyt eteeni ja tulen tietoiseksi siitä, miksi juuri tämän ihmisen kohtaaminen on niin mieluista.
Kuka ilahtuu minut nähdessään? Miksi?
Miksi minä haluaisin nähdä Jeesuksen, miksi mahdollisesti en?
Mikä on minun kysymykseni Jeesukselle? Esitän sen.

 

Näkökulma tekstiin

 

Poissaolon kokemus kertoo, että poissaoleva on olemassa. Vain välitön läsnäolon kokemus puuttuu. Se, mitä koetaan, on poissaoloa, ei tyhjyyttä.

 

Tästä eteenpäin

 

Sinä, Jeesus, näet elämäntilanteeni. Minkä juuri vastaanottamani sanan tai vaikutelman otan siihen mukaani?