9. #rauha: Saunan taakse

Kun sain kuulla ensimmäisen kerran, että pääsen toteuttamaan unelmaani radiotoimittajana Yle Puheella yhdessä Yagmur Özberkanin kanssa, olin haltioissani. Mahadura & Özberkan -radio-ohjelma oli ensimmäinen työpaikkani ihan oikeana toimittajana media-alalla. Olin lapsesta saakka haaveillut ammatista tarinankertojana ja nyt se toteutuisi.

Saatoin olla naiivi ja hölmö, mutten täysin ymmärtänyt, minkälaisiin saappaisiin olin astumassa. En osannut aavistaa, miten ihmiset saattaisivat reagoida minuun ruskeana toimittajana, mutta ensimmäiset saamani kommentit radio-ohjelmamme alkamisesta pistivät hiljaiseksi.

“Viekää saunan taakse lahdattavaksi nuo kaksi”, oli yksi ensimmäisistä kommenteista, jonka luin.

En ikinä unohda tuota lausetta. Kaikki ilo ensimmäisestä työpaikastani katosi ja tilalle tuli suru, ahdistus ja pelko. Miksi joku toivoisi kuolemaani pelkästään ihonvärini perusteella?

Viha ja vihapuhe tuntuu olevan osa suomalaista arkeamme. 80% suomalaisista koki vuonna 2016 suomalaisen ilmapiirin ahdistavaksi. Välillä mietin, missä kohtaa mokasimme näin pahasti? Milloin ja miksi meistä tuli näin vihaisia?

On mielenkiintoista havaita, että tarinat ja opetukset vihasta ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle ja tallentuneet pyhiin kirjoituksiin kautta aikojen. Olen buddhalainen, mutta etsin jatkuvasti yhtymäkohtia ja ajatuksia muista uskonnoista, joilla voin peilata omaa uskoani.

Ensimmäinen mies, joka Raamatun sivuilla tunsi syvää vihaa, oli Kain, Aatamin ja Eevan poika (1.Moos.4: 1-16). Kainin viha yltyi niin suureksi, että hän tappoi oman veljensä Abelin vain siitä syystä, että Jumala mieltyi enemmän Abelin tarjoamaan uhrilahjaan kuin Kainin.

Tarina tuntuu aika järjettömältä ja epärealistiselta. Kuka nyt tuntisi niin suurta kateutta, että se johtaisi vihaan ja sitä kautta murhaan?

Niin. Kuka nyt tuntisi niin suurta inhoa jotain ihmistä kohtaan, että se johtaisi vihaan ja sitä kautta vihapuheeseen, väkivaltaan ja tappouhkauksiin?

Miten Kainin kokema viha poikkeaa tämän päivän vihasta? Ei juuri mitenkään, sillä kipinä vihalle ja vihapuheelle voi syttyä mistä vain; sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisestä taustasta, ihonväristä, mielipide-eroista, poliittisesta suuntautumisesta, uskonnosta, ulkonäöstä, vaatetyylistä, puhetyylistä, mustasukkaisuudesta tai vaikka kateudesta kuten Kainin kohdalla. Ihminen voi keksiä mitä kummallisimpia syitä vihata toista ihmistä, vaikka meitä kannustetaankin rakastamaan lähimmäistä kuten rakastamme itseämme. Harva vain muistaa tämän Raamatun käskyn toivoessaan kuolemaa toiselle ihmiselle Facebookin keskusteluketjuissa.

En yritä esittää mitään pyhimystä. Uskon, että viha on loppujen lopuksi aika inhimillinen piirre meissä ihmisissä, mutta voimme valita annammeko tunteelle vallan ja annammeko sen vaikuttaa sanoihimme tai tekoihimme.

Mielestäni tarina Kainista on nimenomaan opetus vihan hallinnasta. Viha kasvaa sisällämme, jos annamme sille vallan ja silloin saatamme tehdä jotain harkitsematonta, joka jättää pysyvät jäljet.

Miten päästää irti vihasta, kun tuntuu siltä, että aivoissa sauhuaa?

Kirje efesolaisille antaa mielestäni aika yksinkertaisen neuvon, joka istuu buddhalaiseen ajattelumaailmaani: “Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi.”

Niin yksinkertaista se loppujen lopuksi on. Meidän tulee kohdella toisiamme ystävällisesti ja lempeästi, sillä suurin voima kaikista on rakkaus.

Susani Mahadura

Kirjoittaja on savonsrilankalainen toimittaja, joka pohtii maailmanmenoa radio-ohjelmassaan nimeltä Mahadura & Özberkan. Hän on myös intohimoinen dokumenttielokuvien suurkuluttaja ja työstää parhaillaan ensimmäistä pidempää dokumenttielokuvaansa.