6Hänen vihansa kestää vain hetken,
hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku
mutta aamulla ilo.
7Minä sanoin menestyksen päivinä:
»Ikinä minä en horju.»
8Hyvyydessäsi sinä, Herra,
olit auttanut minut vuorille turvaan.
Kun sitten käänsit pois kasvosi,
minä hätäännyin.
9Sinua, Herra, minä huusin,
Jumalani, sinulta rukoilin armoa:
10»Mitä hyötyä on siitä, jos minä kuolen,
jos vaivun hautaan?
Ylistääkö maan multa sinua,
julistaako se sinun uskollisuuttasi?
11Herra, kuule minua ja ole minulle armollinen!
Herra, ole sinä minun auttajani!»
12Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
riisuit yltäni suruvaatteen
ja puit minut ilon pukuun.
