8. Elämä toivon varassa

Kristityillä on suuri vahvuus: usko voi tuoda toivon, jonka perusta ei ole tähän maailmaan liittyvässä optimismissa. Elämän merkityksellisyys voi säilyä, vaikka ihmiskunnan onnistumisesta ei ole takeita.

Tällä vahvuudella on myös varjopuolensa. Kristityille voi tulla houkutus keskittyä liikaa omiin asioihinsa, kun kerran pelastus on jo hoidossa.

Raamattu todistaa siitä, että tämä maailma on kristityille annettu elämän muoto. Jumalan tahdon edistäminen tapahtuu tämän maailman keskellä ja sen asioihin liittyen. Käskyt rakastaa lähimmäistä ja varjella luomakuntaa eivät kohdistu kuolemanjälkeisiin lähimmäisiin tai lopun aikojen jälkeiseen kirkastettuun luontoon, vaan nyt tällä hetkellä olemassa olevaan elonkehään, toisiin ihmisiin ja luontokappaleisiin.

Meitä kutsutaan ”itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloitsevien kanssa”. Perustavanlaatuisen toivon ja ilon pohjalta kristittyjä kutsutaan palvelemaan siinä maailmantilanteessa, jossa he kulloinkin elävät.