2. Luonnon merkitys

Raamatun maailmassa maanviljelys, paimentolaisuus, karjankasvatus, kalastus ja metsästys olivat keskeisiä elämänmuotoja. Niistä saatiin ruoka ja lukuisat ihmiset osallistuivat niihin päivittäin.

Eräät raamatuntutkijat, kuten Ellen F. Davis, ovat tuoneet esiin sen, kuinka maanviljelys on vaikuttanut sellaisiinkin raamatunkohtiin, joista emme heti tuota vaikutusta huomaa. Esimerkiksi käsky ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi antaa” (2.Moos. 20:12) on yhdeltä osalta voinut liittyä puhtaasti siihen, kuinka haastavia Palestiinan maanviljelysolot olivat. Viljelyn onnistuminen edellytti sellaisen ylisukupolvisen tiedon saamista, joka välittyi vain kunnioittavassa suhteessa aiempiin sukupolviin.

Luonnon maailmasta Raamatun ihmiset saivat paitsi fyysiset myös henkiset välineensä. Kun Raamatun kirjoittajat halusivat ilmentää merkittäviä asioita, he turvautuivat vertauskuviin, jotka nousevat luonnosta. Kyse ei ollut vain kätevistä ”nimilapuista”, vaan yhteys oli syvempi. Yhteisesti jaettu ymmärrys siitä, mitä tietty luonnon asia merkitsi, loi perustan vertauskuvien sisällölle. Esimerkiksi keitaan aito merkitys kertoi olemuksellisesti siitä, millainen merkitys Jumalan armolle koettiin.

Nykyihmisen, etenkin vauraassa teollisuusmaassa asuvan, voi olla vaikea tavoittaa sitä, mikä merkitys on vaikkapa keitaalla autiomaavaelluksen jälkeen. Mutta perehtymällä ja eläytymällä siitä voi saada jonkinlaisen käsityksen. Lisäksi luonnon symboliset merkitykset ovat yhä usein läsnä suomalaisessa elämänmuodossa: jos kuuntelet pop-musiikkia, löydät yllättävän paljon luontokuvastoa, eikä runous oikein pärjää ilman sitä. Olemme yhä luontoriippuvaisia, vaikkemme aina muista sitä.