Hiljainen lauantai

Yhä uudelleen yritämme estää Jumalan rakkautta sineteillä, vartijoilla ja kiven lohkareilla. Huomenna ymmärrämme, kuinka väärässä olimmekaan.

Matt. 27:62–66

Seuraavan päivän puolella, sapatin aaton päätyttyä, ylipapit ja fariseukset menivät joukolla Pilatuksen luokse. He sanoivat: »Hyvä herra, niin kuin hyvin muistamme, tuo huijari sanoi elossa ollessaan nousevansa kuolleista kolmen päivän kuluttua. Käske siis vartioida hautaa kolmen päivän ajan, etteivät hänen oppilaansa pääse varastamaan ruumista. He voisivat järjestää uuden ja entistä pahemman huijauksen ja väittää ihmisille, että hän on noussut kuolleista.» »Saatte vartioston», Pilatus sanoi. »Menkää ja järjestäkää vartiointi, niin kuin parhaaksi näette.» He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.

Kahlittu rakkaus

Aivan kuten silloin, niin on tänään. Minä haluan rajoittaa Jumalan rakkautta. Kahlitsen hyvyyden ja rakkauden lähteen, ja rajoitan sen määrää ja laatua. Hautaan rakkauden, ettei se voisi vallata alaa. Lukitsen rakkauden, että se olisi minun hallinnassani, minulle sopiva ja minun kokoiseni.

Jumala on rakkaus ja emme voi lisätä siihen mitään, emme yhtään mutta sanaa, eikä ehtoa. Usein Jumalani on vain liian pieni, rakkaus liian rajattua ja rajoitettua. Rakkaus on niin pelottavaa, koska en voi hallita sitä. Sinun rakkautesi on kuitenkin totuus ja tuo totuus tekee minut vapaaksi.

Täytä minut sinun rakkaudellasi anna minun elää ja hengittää sitä.