Rumaa kieltä Raamatussa?

Asiallisen kielenkäytön tarpeellisuudesta on viime aikoina puhuttu paljon. Parhaillaan käynnissä on esimerkiksi Ylen ja Erätauko-säätiön vetämä Hyvin sanottu -hanke, jolla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia. Asiallista kielenkäyttöä tulee pohdittua myös VT2028-käännöstyössä, koska vastaantuleva kieli ei aina ole kovin neutraalia. Vai mitä sanotte seuraavasta kolmesta esimerkistä: 

Aamoksen kirjan neljännen luvun alussa profeettaa pauhaa samarialaisille naisille:  

Kuulkaa tätä,
te uhkeat Basanin lehmät Samarian vuorella!
Te sorratte vähävaraisia
ja riistätte köyhiä.
Te sanotte miehillenne:
»Tuo vielä juotavaa!» 

Nykylukijan silmiin näyttää helposti siltä, että Aamos loukkaa kuulijakuntaansa pahasti heti kättelyssä; olisihan naisten nimittäminen lehmiksi nykykielessä ilman muuta halventavaa. On kuitenkin huomattava, että Vanhan testamentin maailmassa lehmä on erittäin arvostettu eläin, monelle ihmiselle hänen kallein omaisuutensa. Naudoista saadaan maitoa ja lihaa, ja niitä voidaan käyttää monenlaisissa töissä (4. Moos. 7:3, 5. Moos. 25:4, 1. Aik. 12:41). Uhrieläimistä nauta on ilman muuta arvokkain.  Erityisesti Basanin alueen naudat ovat maineikkaita: Basanin sonneja pidetään vaikuttavampina ja siten pelottavampina kuin mitään muita sonneja (Ps. 22:13). 

On selvää, että Aamos arvostelee samarialaiseen eliittiin kuuluvia naisia kovin sanoin. Samarialainen yläluokka on rikasta ja vaikutusvaltaista – Aamoksen mielestä köyhien kustannuksella ja vähäosaisista piittaamatta. Mutta se, että hän käyttäisi sanaa ’lehmä’ halventavassa sävyssä, ei ole ollenkaan varmaa. On oikeastaan luultavampaa, että hän viittaa tätä sanaa käyttämällä naisten nauttimaan arvostukseen, ehkä jopa kauneuteen. Tätä tukee sekin, että vaikutusvaltaisiin poliittisiin johtajiin viitataan Vanhassa testamentissa sonneina (esimerkiksi jakeessa Job 24:22 puhutaan maan ”mahtavista” sanalla, joka tarkoittaa myös sonnia). Käännöksessä tätä on vaikeaa tuoda yksiselitteisesti esiin – mutta ehkä meidän olisi aika muuttaa mielikuvaamme lehmistä? 

Seksin myyminen ja ostaminen on tunnettu ilmiö sekä Vanhan että Uuden testamentin maailmassa. Sen paremmin VT:ssa kuin UT:ssakaan asiaa ei kokonaisuudessaan aseteta kyseenalaiseksi, eikä miehen vierailua prostituoidun luona pidetä välttämättä mitenkään paheksuttavana. Raamatussa tavataan myös useampia seksiä joko satunnaisesti tai ammatikseen myyviä naisia, jotka nousevat neuvokkaan sankarin asemaan (vrt. Tamar, 1. Moos. 38, ja Rahab, Joos. 2). Prostituutioon viittaavia sanoja käytetään siis useissa yhteyksissä neutraalisti, ilman erityisen halventavaa sävyä.   

Toisaalta heprean prostituutioon viittaavia sanoja käytetään myös uskonnollisissa yhteyksissä, kuvaamassa uskottomuutta omaa Jumalaa kohtaan ja vieraiden jumalien palvelemista (esim. 2. Moos. 34:15) – ja tällöin kyseessä on ehdottomasti tuomittava toiminta. Erityisesti profeetta Hoosea on tunnettu tämän kaksoismerkityksen hyödyntämisestä puheissaan. Uskottomuuteen ja prostituution viittaavaa kieltä on Hoosean kirjassa yllin kyllin mutta toimikoon esimerkkinä israelilaisten käytöksen tuomitseminen viidennen luvun alkupuolella: 

Minä tunnen Efraimin,
Israel ei pääse minua pakoon.
Sinä, Efraim, olet harjoittanut haureutta,
sinä, Israel, olet tullut saastaiseksi. 

Hoosealla ’haureuden harjoittamisen’ ydin on nimenomaan vieraiden jumalien palvomisessa mutta seksuaalinen sävy on myös mukana. Neutraalia tyyliä tuskin tavoitellaan. ’Haureus’ on jo kielitoimiston sanakirjankin mukaan vanhahtava sana eikä sovi VT2028:n kieleen. Muita vaihtoehtoja siis etsitään parhaillaan. 

Olipa konteksti halventava tai ei, seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvien sanojen kääntäminen on kaiken kaikkiaan vaikea rasti: suomeksi tästä tematiikasta on vaikea puhua kuulostamatta kliiniseltä, naurettavalta tai 1800-luvulta peräisin olevalta. Pohdinta sanaston ympärillä on VT2028-käännöshankkeessa jatkuvaa. 

Potentiaalisesti rumaa puhetta ei löydy vain profeettojen julistuksesta, vaan myös profeettoihin itseensä kohdistuu pilkkaa. Toisen Kuninkaiden kirjan toisessa luvussa kuvataan, kuinka Elisa hermostuu häntä haukkuville pojille: 

Elisa lähti sieltä Beteliin. Kun hän nousi rinnettä, kaupungista tuli pikkupoikia, jotka pitivät häntä pilkkanaan ja huusivat hänelle: »Tule tänne, kaljupää! Tule tänne, kaljupää!»  

Kaljuun päähän tarttumiseen on tarjottu kahta eri selitystä. Elisan edeltäjästä Eliasta kerrotaan, että hän oli karvainen tai että hän käytti karvaista vaatetta (2. Kun. 1:8, heprean pohjalta voi tehdä kaksi tulkintaa).  Siksi on esitetty, että puheissaan pojat kenties vertaavat Elisaa Eliaan ja kyseenalaistavat hänen auktoriteettinsa profeettana. Toisaalta on ehdotettu, että juuri kaljupäisyys olisi erityinen pyhän miehen merkki, johon pojat pilkallaan puuttuvat. Molemmissa tapauksissa pilkassa on kyse ennen kaikkea Elisan profeetallisesta asemasta, ei niinkään hänen ulkonäkönsä päivittelystä. Rangaistus siitä on modernin oikeustajun näkökulmasta täysin kohtuuton (2. Kun. 2:24), joten jos on pilkka ilkeää, on siihen puuttuminen suorastaan kammottavaa. 

Kolme esimerkkiä osoittavat, että rosoinen kielenkäyttö on Raamatussa sallittu mutta kaikki rujolta näyttävä ei välttämättä ole sitä. Moni karkeus saa tarkemmin avattuna erilaisia sävyjä vaikkakaan ei välttämättä kauniita. Tilannetaju taitaa olla sanankäytön avainasia niin Raamatussa kuin reaalimaailmassakin: rumaakaan kieltä ei tarvitse pelätä mutta kaikkea, minkä kuulee, ei ihan joka tilanteessa kannata toistaa.  

Teksti: Hanna Vanonen, kääntäjä, eksegetiikan asiantuntija VT2028-käännöshankkeessa

Vanhaa testamenttia käännetään parhaillaan suomeksi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen Pipliaseura ja vähemmistökirkot ovat yhdessä käärineet hihansa, jotta mittava käännöshanke voi toteutua. Nykyinen rahoitussuunnitelma ei kuitenkaan kata vielä äänikirjatuotantoa. Samalla Piplian omavastuuosuutta rahoitetaan eri lähteistä.

Tarvitsemme talkoisiin myös sinut! Tue Vanhan testamentin käännöstyötä: https://www.piplia.fi/lahjoita/etta-sana-kuuluisi/