Ihme psalmi
Psalmi 139 on nykyään yksi suosituimmista psalmeista. Se kuvaa ihmisen ja Jumalan suhteen hyvin läheiseksi ja henkilökohtaiseksi. Tekstissä Jumala sommittelee ihmisen tarkkana käsityönä, ja täten tuntee ihmisen erityisen tarkkaan. Psalmi 139 on hymni Jumalan läsnäolosta ihmisen elämässä, niin juhlan hetkissä kuin pohjamudissa.
Psalmin 139 suosioon on monta syytä. Ensinnäkin siinä ihminen puhuttelee suoraan Jumalaa rohkeasti. Psalmi toimii henkilökohtaisena rukouksena ajasta aikaan. Toiseksi se vetoaa länsimaiseen lukijaan nykyään, sillä kulttuurissamme korostetaan yksilöllisyyttä. Psalmi 139 kertoo jokaisen ihmisen ainutlaatuisuudesta ja siitä, kuinka jokainen on ihme ja Jumalan tarkasti luoma. Terapeuttisessa kulttuurissa tätä tekstiä voi käyttää myös omia tunteita parantavana tekstinä. Jos omakuva on rikki, niin tämä teksti ohjaa katsomaan itseään ihmeenä.
Psalmin siteeratuin kohta on varmastikin jae 14. Uudessa Psalmit 2024 käännöksessä se on käännetty: Olen ainutlaatuinen, ihme, ja kiitän sinua siitä. Aiemmassa, vuoden 1992, käännöksessä jae on käännetty: Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Aiempi käännös on alkanut elää omaa elämäänsä ja luotsannut psalmin käyttötapaa: evankelisluterilaisessa kirkossa tätä kohtaa tavataan lukea lapsen kasteen yhteydessä Muotoilu on onnistunut ja siksi psalmi onkin monelle rakas. Kuitenkin alkukielessä, hepreassa, ilmaus ei ole ollenkaan niin söpö ja sympaattinen kuin vuoden 1992 käännöksen sanat. Alkuperäisen tekstin ilmauksessa on pelon sekainen kunnioitus sitä kohtaan, miten ihmeellisesti ihminen on luotu. Kyseessä on täysin pelottava, ihmeellinen, täysin hämmästyttävä tunne sen edessä, miten ihmeellisiä ovat Jumalan teot. Kuvaavaa on, että jakeen loppuosassa ilmausta ”ihmeellisiä ovat tekosi”, jolla viitataan siis ihmiseen, käytetään muualla Raamatussa Jumalan suurista ja pelottavistakin teoista, esimerkiksi Egyptin vitsauksista.
Jakeen 14 loppu jatkaa ajatusta ihmeellisyydestä: Ihmeellisiä ovat tekosi, minä sen hyvin tiedän. Psalmit 2024 käännöstiimi halusi asettaa sanajärjestyksen juuri tähän järjestykseen, joka tuo esille psalmin tekstin kirjoittajan mahdollista ajatusprosessia. Aina ei ole helppo sanoa itsestään näin, että minä olen ihmeellinen ja kiitän Jumalaa itsestäni. Takana voi olla syväkin henkinen prosessi itsensä hyväksymisessä sellaisenaan. Ehkä psalmin runoilija on pitkäänkin epäillyt omaa ihmeellisyyttään, ja päätynyt lopputulokseen, että minä todellakin olen ihmeellinen, koska ihmeellinen Jumala on minut luonut.
Psalmi 139 sisältää paljon ruumiillista kieltä. Siinä kirjoitetaan luista, kielestä, munuaisista ja kohdusta. Jumala on tosiaan luonut ihmisen osa osalta. Alkukielessä hepreassa ruumiinosia käytetään vähän eri symbolisessa kielellisessä mielessä kuin suomen kielessä. Vanhan testamentin kielikuvissa munuaisiin liitetään suunnitelmien tekeminen, suomennoksessa ei ymmärrettävästi voi käyttää sanatarkkaa ilmaisua.
Psalmin loppuosassa tekstin tunnelma muuttuu. Runollisesta kielestä asento vaihtuukin, ja puhutaan vihollisista sekä siitä, mitä pahan tekijöille toivotaan. Psalmit ovat kirjoitettu enemmän tai vähemmän sotien aikana, ja niihin on kirjautunut kuvauksia pahuudesta ja retorisesti väkeviä vihollisuuden korostuksia.
Ihmisen sijaan psalmin kiintopiste on kuitenkin koko ajan Jumalassa. Jumalaa kiitetään Jumalaa siitä, miten ihmeellisiä asioita hän on tehnyt kirjoittajalle, mukaan lukien kirjoittajan itsensä.
Psalmi 139
Olen ainutlaatuinen ja kiitän sinua siitä
1Musiikin johtajalle: Daavid-laulu
Jumala, olet tutkinut minut läpikotaisin –
sinä tunnet minut.
2Missä sitten olenkin ja minne menenkin,
sinä sen tiedät,
jo kaukaa ymmärrät aikomukseni.
3Olenpa liikkeellä tai levossa,
sinä olet siitä selvillä.
Tarkasti olet perillä kaikista tekemisistäni.
4En voi lausua kielelläni sanaakaan,
jota sinä, Jumala, et tuntisi.
5Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
lasket kätesi päälleni.
6Tämä tieto on minulle ihmeellinen ja käsittämätön,
se ylittää ymmärrykseni.
7Minne pakenisin, ettet minua näkisi,
mistä ei sinun henkesi minua tavoittaisi?
8Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä.
Jos sijaisin vuoteeni kuoleman maahan, olet sinä sielläkin.
9Vaikka nousisin siivilleni auringon noustessa
ja asettuisin asumaan auringonlaskuun,
kaukaisimpaan paikkaan, mitä kuvitella saattaa,
10sielläkin kätesi ohjaisi minua.
Pitelisit minusta tiukasti kiinni oikealla kädelläsi.
11Minä sanon: »Nyt pimeys musertaa minut
ja yö nielee kaiken valon ympäriltäni»,
12mutta sinulle ei pimeyskään ole pimeää.
Yö on sinulle päivän kirkkautta
ja pimeys kirkasta valoa.
13Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
sommittelit minut äitini kohdussa.
14Olen ainutlaatuinen, ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat tekosi,
minä sen hyvin tiedän.
15Kun teit hahmoni salassa,
kudoit sen kokonaisuudeksi maan syvyyksissä,
tunsit jo jokaisen luuni.
16Kun minulla ei vielä ollut mitään muotoa,
silmäsi näkivät jo minun olemukseni.
Kirjoitit kirjaasi kaiken:
jokaisen antamasi päivän
ennen kuin yksikään niistä oli ollut.
17Kuinka kallisarvoisia minulle ovatkaan
sinun suunnitelmasi, Jumala,
miten valtavasti niitä on!
18Yritän laskea ne,
mutta niitä on enemmän kuin hiekanjyviä.
Herään, ja olen yhä kanssasi.
19Kunpa tuhoaisit, Jumala, pahan.
Veritekojen tekijät, häipykää!
20Te, jotka puhutte petollisesti
ja käytätte Jumalan nimeä vääriin tarkoituksiin.
21Enkö vihaisi, Jumala, vihollisiasi,
inhoaisi vastustajiasi.
22Vihaan heitä sydänjuuriani myöten,
he ovat minunkin vastustajiani.
23Tutki minua, Jumala, ota selvää ajatuksistani.
Koettele minua ja pane merkille harhailevat mietteeni.
24Katso minua, olenko vieraalla ja väärällä tiellä,
ja ohjaa minut ikuiselle tiellesi.
Artikkeli on kirjoitettu Psalmeista viis
Lue ja kuuntele Psalmit 2024 osoitteessa www.psalmit2024.fi
Psalmeista viis esittelee viisi suosituinta psalmia
Psalmeista viis on Piplian podcast, jossa tutustutaan viiden tunnetuimman psalmin tekstiin ja siihen maailmankuvaan, jossa ne on kirjoitettu. Kuuntele kaikki jaksot Spotifyssa tai eri podcast-alustoilla tai Piplia:fissä
