Blogi: Raamattumietiskely: Ihana maa on tullut osakseni
Luin äskettäin hautajaisissa ääneen psalmia 16, jota olen rakastanut teini-iästä asti. Siinä kaikuu Jumalan yhteydessä eletyn elämän ihanuus. Siksi kai se on hautajaispsalmiksi valikoitunutkin.
Herra, sinä olet minun perintöosani,
sinulta saan ruokani ja juomani,
sinun kädessäsi on minun arpani. (Ps. 16:5)
Minun arpani. Niin paljon elämässä tulee kuin arpaonnena. Terveys ja sairaus, elämän lyhyys tai pituus eivät tule kohdalle ennustettavasti tai oikeudenmukaisesti. Joku oli sairaalassa sanonut tällekin vanhalle miehelle, jonka hautajaisissa oltiin, ettei hän ollut ansainnut viimeistä vaikeaa sairauttaan. Mies oli vastannut: ”Ei täällä kukaan saa ansionsa mukaan, kaikki saavat joko liikaa tai liian vähän.”
Pandemia on opettanut meille tätä asiaa uudestaan: että elämä on haurasta ja sattumanvaraista, meillekin. Raamattu kertoo, että perimmäinen turva ei kuitenkaan ole loukkaamattomassa terveydessä ja hyvinvoinnissa, vaan Jumalassa. Siinä, että elämmepä tai kuolemme, me kuulumme Herralle (Room. 14:8). Meidän arpammekin on Jumalan kädessä.
Ja silti, miten ihmeellistä riemua elämä sisältääkään.
Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. (Ps. 16:6)
Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun lähelläsi on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. (Ps. 16:11)
Pipliaseura on käynnistämässä Vanhan testamentin uutta käännöstä. Ensimmäisenä valmistuu Psalmien kirja. Käännöstyön kunniaksi luin psalmin 16 myös vuoden 33 suomennoksesta. Jae 5 on tässä teini-ikäni Raamatussa ollut sangen hämärä: ”Herra on minun pelto- ja malja-osani.” Siihen verrattuna vuoden 1992 käännös, ”sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani” on huomattavasti ymmärrettävämpi.
Minulle rakkaimmat säkeet olivat kuitenkin ihanan kauniit jo edellisessä käännöksessä, tyyliltään vain vanhahtavammat.
Arpa lankesi minulle ihanasta maasta,
ja kaunis on minun perintöosani. (Ps. 16:6)
Sinä neuvot minulle elämän tien;
ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä,
ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti. (Ps. 16:11)
Tätä ylenpalttista iloa ja ihanuutta, ehtymätöntä iloa ja ikuista onnea, ajattelin viimeksi talvisella kävelyllä kimaltavaa hankea katsellessani. Taivaan kirkkautta maan päällä.
Kaunista kieltä on monenlaista, vanhahtavaa ja modernia, joten jään odottamaan uteliaana uusinta käännöstä.
Sitä ennen, iloa ja ihanuutta meille kaikille! Elämää Jumalan yhteydessä.
Seurakuntapastori TT Anni Pesonen
Pesosen raamattumietiskely on julkaistu myös PIPLIA-lehdessä
