₂Kuulkaa, kaikki kansat, mitä teille puhun,

kuunnelkaa, kaikki maailman asukkaat.

₃Te kaikki, olkaa kuulolla,

niin rikkaat kuin köyhätkin.

₄Puhun nyt viisaita sanoja,

mieleni etsii ymmärrystä.

₅Kuuntelen tarkasti viisaita mietelmiä,

ratkon arvoituksia soittimeni kieliä näppäillen.

₆Miksi pelkäisin pahoina päivinä,

kun petturien pahat teot piirittävät minua?

₇He luottavat omaisuuteensa

ja leveilevät rikkauksillaan.

₈Mutta yksikään heistä ei voi lunastaa ystävänsä henkeä,

sovittaa Jumalalle tämän pahoja tekoja.

₉Kuinka kalliit ovatkaan ihmisen elämän lunnaat!

Ne jäävät lopulta maksamatta,

₁₀vaikka hän kuinka tahtoisi elää ikuisesti

eikä mennä hautaan.

₁₁On nähty, että myös viisaat kuolevat,

hölmöt ja typerätkin häviävät,

ja heidän omaisuutensa jää muille.

₁₂Hauta on heidän asuinpaikkansa ikuisesti,

heidän asuntonsa sukupolvesta toiseen,

vaikka he hankkivat eläessään maata nimiinsä.

₁₃Ihminen ja hänen kunniansa katoavat,

eläinten tavoin hänkin lakkaa olemasta.

₁₄Tällainen on tyhmien tie

ja niiden, jotka seuraavat heidän jälkiään

ja ilahtuvat heidän sanoistaan.

(välisoitto)

₁₅Kuin lammaslauma he laskeutuvat suoraan hautaan,

sillä kuolema on heidän paimenensa.

Aamulla heidät syrjäyttävät oikeaa tietä kulkevat,

ja heitä kalvaa kuoleman maa, heidän asuinpaikkansa.

₁₆Mutta minut Jumala lunastaa kuoleman kynsistä,

hän tempaa minut sen otteesta.

(välisoitto)

₁₇Älä ole huolissasi, vaikka joku rikastuu

ja hänen talonsa varallisuus kasvaa.

₁₈Ei hän ota kuollessaan mukaansa mitään,

hänen rikkautensa eivät seuraa häntä hautaan.

₁₉Vaikka hän eläessään onnitteleekin itseään

ja muut kiittelevät hänen menestystään,

₂₀täytyy hänen mennä esivanhempiensa luokse

sinne, missä ei koskaan nähdä valoa.

₂₁Ihminen ei ymmärrä ylpeydessään,

että eläinten tavoin hänkin lakkaa olemasta.

₂Kuulkaa tämä, kaikki kansat,

kuunnelkaa, maan asukkaat,

₃niin alhaiset kuin ylhäiset,

rikas ja köyhä yhtä lailla!

₄Suuni puhuu tiedon sanoja,

sydämeni pohtii viisautta.

₅Minä tahdon tutkistella mietelauseita,

ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.

₆Miksi pelkäisin pahana päivänä,

kun petturien kavaluus saartaa minut?

₇He luottavat rikkauteensa,

kerskailevat suurella omaisuudellaan.

₈Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa,

ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.

₉Elämän lunnaat ovat liian kalliit,

ne jäävät iäksi maksamatta.

₁₀Ei ihminen elä ikuisesti,

ei hän vältä hautaa.

₁₁Viisaatkin kuolevat, se on nähty,

yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät.

Heidän omaisuutensa jää muille.

₁₂Hauta on ikuisesti heidän kotinsa,

heidän asuntonsa ajasta aikaan,

vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.

₁₃Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,

eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.

₁₄Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie,

ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)

₁₅Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan,

kuolema paimentaa heitä siellä.

Jo seuraavana päivänä

oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen.

Tuonela on heidän asuinsijansa,

se kuihduttaa heidät.

₁₆Mutta Jumala lunastaa minut,

hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)

₁₇Älä kadehdi, kun joku rikastuu,

kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.

₁₈Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään,

hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.

₁₉Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa

ja toiset kiittävät hänen menestystään,

₂₀hänen täytyy mennä isiensä luo,

paikkaan, jossa ei valoa nähdä.

₂₁Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,

eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.