Jumala, tuomitse minun vastustajani,

taistele vihollisiani vastaan.

₂Ota kilpesi ja suojavarusteesi

ja tule avukseni.

₃Tartu keihääseen ja taistelukirveeseen,

nouse niitä vastaan, jotka vainoavat minua.

Kerro minulle, että olet pelastajani.

₄Saisivatpa osakseen häpeää ne,

jotka tavoittelevat henkeäni.

Kunpa heitä nöyryytettäisiin.

Ne, jotka juonivat pääni menoksi,

joutaisivat perääntymään.

₅Olisivatpa he kuin tuulen riepottamia korsia,

jotka Jumalan lähettämä koston enkeli sysää syrjään.

₆Kunpa heidän tiensä olisivat pimeät ja liukkaat

ja enkeli ajaisi heitä takaa.

₇Ilman syytä he ovat kaivaneet minulle kuopan

ja virittäneet siihen verkon.

₈Kunpa he suistuisivat äkilliseen perikatoon

ja takertuisivat virittämäänsä ansaan.

Kohtaisivatpa he loppunsa putoamalla itse kuoppaan,

jonka ovat kaivaneet.

₉Minä iloitsen Jumalasta,

riemuitsen auttajastani.

₁₀Koko kehoni kaiuttaa:

Jumala, kuka on vertaisesi?

Sinä pelastat ahdistetun vahvemman käsistä,

köyhän ja sorretun vapautat riistäjän otteesta.

₁₁Väkivaltaiset todistajat ovat voimissaan

ja tivaavat minulta sellaista,

mistä en tiedä mitään.

₁₂He palkitsevat hyvän pahalla.

Minusta ei jää muistoakaan.

₁₃Kun he olivat sairaana,

minä pukeuduin säkkikankaaseen

ja paastosin nöyränä,

vaikka en saanut rukouksiini vastausta.

₁₄Murehdin heitä kuin läheisiä ja ystäviä.

Kuljin surupuvussa murheen murtamana

kuin äitiään sureva.

₁₅Kun minä kompuroin,

vastustajani vain ilahtuivat

ja kokoontuivat ympärilleni.

He ympäröivät minut ja pilkkasivat minua.

En ymmärtänyt, miksi he ilkkuivat minua

eivätkä vaienneet.

₁₆Kun horjuin, nuo törkimykset

pilkkasivat minua armottomasti ja irvailivat minulle.

₁₇Jumalani, Herrani, kauanko vielä katselet tätä?

Pelasta minut vastustajieni petollisuudelta,

säästä henkeni noilta nuorilta leijonilta.

₁₈Silloin saan kiittää sinua,

kun kokoonnumme yhteen temppelissä,

ylistää sinua runsaslukuisen joukon keskellä.

₁₉Kunpa viholliseni, nuo valehtelijat,

eivät saisi iloita kustannuksellani.

Kunpa minua syyttä vihaavat

eivät saisi aihetta vahingoniloon.

₂₀He eivät rakenna rauhaa

vaan valmistelevat petollisia puheitaan

niitä vastaan, jotka tahtovat vain elää rauhassa.

₂₁He avaavat suunsa ammolleen

ja kääntyvät minua vastaan sanoen:

»Kas niin, saimmepa nähdä tämänkin!»

₂₂Jumala, sinä olet nähnyt tämän kaiken,

älä siis vaikene.

Herrani, älä ole kaukana minusta.

₂₃Herää ja lähde liikkeelle puolustamaan minua,

ajamaan asiaani, Jumalani ja Herrani.

₂₄Puolusta oikeuksiani, Jumala, minun Jumalani,

sinä oikeudenmukainen.

Älä anna vastustajilleni aihetta vahingoniloon.

₂₅Älä anna heille tilaisuutta ajatella:

»Siitäs sait, kävi niin kuin toivoimme!»

Älä anna heidän päästä sanomaan:

»Saimmepa hänet hotkaistua yhtenä suupalana.»

₂₆Joutuisivatpa kaikki vahingoniloiset häpeämään,

saisivatpa mahtailijat osakseen häpeää ja loukkauksia.

₂₇Ne, jotka toivovat minulle oikeutta,

saavat huutaa ilosta ja riemusta.

He saavat aina sanoa:

»Jumala on suuri,

hän haluaa antaa palvelijalleen rauhan.»

₂₈Minä julistan sinun oikeudenmukaisuuttasi,

kaiken aikaa minä ylistän sinua.

Herra, tuomitse ne,

jotka ovat vetäneet minut tuomiolle!

Taistele niitä vastaan,

jotka minua vastaan taistelevat.

₂Tartu aseisiin, ota kilpi,

tule avukseni!

₃Tempaa käteesi keihäs,

käy vihollisiani kohti.

Kuule pyyntöni, auta minua!

₄Pilkka ja häpeä niille,

jotka tavoittelevat henkeäni!

Perääntykööt lyötyinä kaikki,

jotka punovat juonia pääni menoksi.

₅Hajota heidät kuin akanat tuuleen –

Herran enkeli ajakoon heidät pois.

₆Tee heidän tiestään pimeä ja liukas –

Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

₇Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni,

kaivaneet tielleni pyydyskuopan.

₈Yllättäköön heidät perikato,

tarttukoot he itse verkkoon, jonka virittivät,

suistukoot siihen omaksi tuhokseen!

₉Mutta minä saan riemuita Herrasta,

iloita hänen avustaan.

₁₀Minä tunnen sydänjuuriani myöten:

ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra!

Köyhän ja avuttoman sinä vapautat

sortajan vallasta,

heikon sinä pelastat väkevän kädestä.

₁₁Väärät todistajat astuvat esiin.

Minulta kysytään asioita,

joista en tiedä mitään.

₁₂He palkitsevat hyvän pahalla,

minä olen yksin.

₁₃Silloin kun joku heistä sairastui,

minä pukeuduin karkeaan kankaaseen,

paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti,

₁₄niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta.

Pää kumarassa, ylläni suruvaate

minä kuljin niin kuin se,

joka suree omaa äitiään.

₁₅Mutta kun minun kävi huonosti,

he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan,

minun ympärilleni, nuo kelvottomat.

He pilkkasivat minua lakkaamatta,

enkä tiedä, miksi.

₁₆Kun horjuin, he ivasivat minua,

irvistelivät minulle päin kasvoja.

₁₇Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä?

Päästä minut heidän hampaistaan,

pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!

₁₈Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa,

ylistää sinua juhlakansan keskellä.

₁₉Älä anna vihollisteni ilkkua minulle

ja iskeä toisilleen silmää!

Syyttä he vihaavat minua.

₂₀Heidän puheensa eivät rakenna rauhaa,

he punovat juonia

maan hiljaisia vastaan.

₂₁Suu ammollaan he huutavat:

»Kas niin, kas niin!

Saimmepa nähdä tämän omin silmin!»

₂₂Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän,

älä enää ole vaiti!

Herra, älä ole kaukana.

₂₃Nouse valvomaan minun oikeuttani!

Herra, Jumalani, puolusta asiaani.

₂₄Herra, sinä oikeamielinen Jumala,

hanki minulle oikeutta!

Älä suo vihamiehilleni sitä iloa,

että joudun tappiolle.

₂₅Älä anna heidän riemastua mielessään:

»Siitä sait! Juuri tätä toivoimmekin!»

Älä anna heidän kerskua:

»Me nielaisimme hänet!»

₂₆Pilkka ja häpeä niille,

jotka iloitsevat onnettomuudestani!

Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne,

jotka ylvästelevät minua vastaan.

₂₇Iloitkoot ja riemuitkoot ne,

jotka toivovat, että saisin oikeuden.

Anna heidän aina sanoa:

»Suuri on Herra!

Hän suo palvelijalleen rauhan.»

₂₈Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi,

ylistää sinua päivästä päivään.