₂Jumala, sinun suojiisi hakeudun turvaan,

siksi minun ei tarvitse koskaan hävetä.

Sinä olet oikeudenmukainen, pelasta minut.

₃Kuule minua,

tule kiireesti vapauttamaan minut.

Ole minulle kallio, jonka turviin voin paeta,

ja linnoitus, johon minut pelastat.

₄Sinä, turvakallioni ja vuorilinnoitukseni,

ohjaat ja johdatat minua nimesi vuoksi.

₅Koska olet turvani,

päästät minut verkosta,

jonka vastustajani virittivät minulle.

₆Sinun käsiisi annan henkeni.

Sinä, uskollinen Jumala, olet ostanut minut vapaaksi.

₇Minä luotan Jumalaani ja vihaan niitä,

jotka palvelevat vääriä ja turhia jumalia.

₈Riemuitsen ja iloitsen hyvyydestäsi.

Sinä näet koettelemukseni

ja tiedät elämäni vaikeudet.

₉Et anna minun joutua vihollisteni armoille

vaan autat minut avaraan paikkaan.

₁₀Jumala, ole minulle armollinen,

sillä olen joutunut ahdinkoon –

silmäni ovat sumentuneet surusta

ja kaikki minussa on käynyt heikoksi.

₁₁Elämäni menee hukkaan surressa,

vuoteni kuluvat huokaillessa,

väärien tekojeni vuoksi voimani ovat pettäneet

ja ruumiini riutuu.

₁₂Kaikki viholliseni ovat minut häpäisseet,

ja naapurini pilkkaavat minua.

Tuttavani ovat peloissaan:

kun he näkevät minut kadulla, he välttelevät minua.

₁₃Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,

pantu syrjään kuin särkynyt astia.

₁₄Kuulen ihmisten herjaavan minua,

julmuutta on kaikkialla ympärilläni.

He asettuvat minua vastaan yhdeksi rintamaksi

ja juonivat pääni menoksi.

₁₅Mutta minä luotan sinuun, Jumala,

sanon: »Sinä olet minun Jumalani.»

₁₆Elämäni päivät ovat sinun käsissäsi,

päästä minut vihollisistani ja vainoajistani.

₁₇Näytä kasvosi palvelijallesi,

sinä uskollinen Jumala, pelasta minut!

₁₈Auta, ettei minun tarvitse hävetä,

sillä huudan sinua avuksi, Jumala.

Anna pahojen saada osakseen häpeää

ja heidän elämänsä hiipua kuoleman porteille.

₁₉Kunpa valhetta puhuvat suut mykistyisivät

ja hiljenisivät ne, jotka puhuvat oikeudentuntoisista

ylimielisesti, ylpeästi ja väheksyvästi.

₂₀Kuinka suuri onkaan hyvyytesi!

Sinä lahjoitat sen niille, jotka kunnioittavat sinua,

varaat sen niille, jotka turvautuvat sinuun ihmisten edessä.

₂₁Suojaat heidät juonitteluilta,

piilotat riitaisilta puheilta.

₂₂Kiitos Jumalalle,

joka osoitti minulle ihanaa uskollisuuttaan

piiritetyssä kaupungissa.

₂₃Kun kiirehdin pakoon, sanoin:

»Minut on revitty luotasi.»

Siitä huolimatta kuulit pyyntöni,

kun huusin sinua avuksi.

₂₄Rakastakaa Jumalaa,

te kaikki hänen palvelijansa,

Jumala suojelee omiaan.

Ylimielisiä hän rankaisee kovalla kädellä.

₂₅Kaikki te, jotka panette toivonne Jumalaan –

olkaa vahvoja ja pysykää lujina!

₂Herra, sinuun minä turvaan.

Älä milloinkaan hylkää minua.

Sinä olet vanhurskas,

pelasta minut!

₃Kuule minua,

riennä avukseni!

Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,

vuorilinna, johon minut pelastat.

₄Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.

Sinä johdatat ja ohjaat minua,

sillä sinä olet minun Jumalani.

₅Sinä päästät minut verkosta,

jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.

Sinä olet minun turvani!

₆Sinun käsiisi minä uskon henkeni.

Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,

sinä uskollinen Jumala.

₇Minä kavahdan niitä,

joiden jumalana on turhuus ja harha.

Minä luotan sinuun, Herra,

₈iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi.

Sinä näet minun hätäni,

tiedät kaiken tuskani.

₉Sinä et jätä minua vihollisten käsiin

vaan avaat minulle ahdingosta tien.

₁₀Herra, ole minulle armollinen,

olen hädässä.

Silmäni ovat surun sumentamat,

olen loppuun uupunut.

₁₁Elämäni kuluu murheessa,

vuoteni katoavat huokaillessa.

Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden,

luuni riutuvat.

₁₂Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,

naapurit minua ivaavat,

tuttavat karttavat.

Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan,

kiertävät minut kaukaa.

₁₃Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,

minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.

₁₄Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua.

Kauhu saartaa minut,

kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan

ja punovat juonia henkeni menoksi.

₁₅Mutta minä turvaan sinuun, Herra,

ja sanon: »Sinä olet minun Jumalani!»

₁₆Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.

Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!

₁₇Katso jälleen palvelijasi puoleen,

sinä armollinen Jumala, auta minua.

₁₈Herra, sinua minä huudan avuksi,

älä hylkää minua.

Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia!

Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.

₁₉Mykistykööt valheen puhujat,

nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta

ja halveksivat häntä kopein sanoin!

₂₀Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!

Se on ehtymätön aarre

niille, jotka sinua pelkäävät.

Kaikkien nähden sinä annat apusi

niille, jotka turvautuvat sinuun.

₂₁Sinä suljet heidät armosi suojiin,

otat heidät turvaan majaasi.

Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,

eivät syyttävät puheet.

₂₂Kiitetty olkoon Herra!

Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,

kun olin saarrettuna.

₂₃Hädissäni minä sanoin:

»Minut on repäisty pois sinun luotasi!»

Ja sinä kuulit rukoukseni,

kun huusin sinua avuksi.

₂₄Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa!

Herra suojelee uskollisiaan

mutta rankaisee säälittä niitä,

jotka uhmaten nousevat häntä vastaan.

₂₅Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat,

kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!