₂Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Apusi on niin kaukana, huutoni ei sinua tavoita.

₃Jumalani, kaiken päivää minä kutsun sinua apuun,

mutta sinä et vastaa.

Yölläkin minä huudan sinua,

en saa hetken rauhaa.

₄Sinä olet pyhä,

olet Israelin ylistyslaulujen ympäröimä.

₅Esivanhempamme luottivat sinuun.

He panivat toivonsa sinuun,

ja sinä toit heidät turvaan.

₆He huusivat sinua avukseen ja pelastuivat.

He luottivat sinuun eivätkä pettyneet.

₇Mutta minä olen mato, en mikään ihminen.

Ihmiset ovat häväisseet minut,

kaikki halveksivat minua.

₈Ne, jotka näkevät minut, pilkkaavat minua.

He virnuilevat ja sanovat päätään pudistaen:

₉»Turvautukoon nyt Jumalaansa!

Kaipa Jumala hänet pelastaa,

koska on häneen niin kiintynyt.»

₁₀Sinä, Jumala, vedit minut esiin kohdusta.

Sait minut luottamaan itseesi,

kun olin vielä äitini rinnoilla.

₁₁Jo äitini kohdusta olen ollut hoivissasi.

Syntymästäni saakka sinä olet ollut minun Jumalani.

₁₂Älä ole minusta kaukana nytkään,

kun ahdinko on lähellä eikä auttajaa ole.

₁₃Sonnilauma piirittää minua,

Basanin mahtavat sonnit saartavat minut.

₁₄Raatelevat ja karjuvat leijonat

avaavat edessäni kitansa ammolleen.

₁₅Minut valutetaan maahan kuin vesi,

kaikki jäseneni ovat menneet sijoiltaan.

Sydämeni on kuin vahaa,

joka sulaa rinnassani.

₁₆Voimani ovat kuin kuiva ruukunpala,

kieleni on tarttunut kitalakeen.

Heität minut maan tomuun

kuin olisin jo kuollut.

₁₇Raivoavien koirien lauma piirittää minua,

pahantekijöiden joukko saartaa minut.

He runtelevat käteni ja jalkani.

₁₈Luuni törröttävät niin, että voin laskea ne kaikki,

ja he vain tuijottavat minua.

₁₉He jakavat keskenään vaatteeni,

arpovat, kuka saa mitäkin.

₂₀Jumala, älä ole niin kaukana!

Sinä, minun voimani, kiirehdi apuun!

₂₁Pelasta minut miekalta,

päästä minut vihaisten koirien kynsistä,

₂₂pelasta minut leijonan kidasta.

Sinä kuulit huutoni,

kun villien sonnien sarvet olivat keihästää minut.

₂₃Minä julistan nimeäsi omiesi joukossa,

ylistän sinua, kun kokoonnumme yhteen.

₂₄Te kaikki Jumalaa kunnioittavat, ylistäkää häntä!

Te kaikki Jaakobin suvun jälkeläiset,

antakaa hänelle kunnia,

kaikki Israelin kansan jälkeläiset, pelätkää häntä!

₂₅Ei Jumala halveksi eikä vieroksu

kovia kokeneen ahdinkoa, ei hän kätke kasvojaan.

Kun kurja huutaa apua, Jumala kuulee sen.

₂₆Minä ylistän sinua, Jumala,

yhteen kokoontuneiden joukossa.

Täytän lupaukseni niiden edessä,

jotka kunnioittavat sinua.

₂₇Köyhät saavat syödäkseen ja tulevat kylläisiksi,

Jumalaa etsivät ylistävät häntä.

Kunpa olisitte aina rohkeita!

₂₈Maan äärestä ääreen kansat muistavat Jumalan teot

ja kääntyvät hänen puoleensa.

Kaikki vieraat kansat kumartuvat hänen eteensä.

₂₉Jumala on kuningas,

hän hallitsee kaikkia kansoja.

₃₀Mahtavat koko maassa tulevat ravituiksi

ja kumartavat häntä.

Kaikki, jotka vaipuvat maan tomuun,

polvistuvat hänen eteensä, myös ne, jotka ovat kuolleet.

₃₁Heidän jälkeläisensä palvelevat Jumalaa

ja kertovat lapsilleen hänestä.

₃₂He julistavat hänen oikeudenmukaisuuttaan

kansamme tuleville jäsenille.

Jumala saa tämän aikaan.

₂Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Minä huudan sinua avuksi,

mutta sinä olet kaukana.

₃Jumalani, minä kutsun sinua päivisin,

mutta sinä et vastaa.

Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.

₄Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,

sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

₅Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.

Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,

₆sinua he huusivat ja saivat avun,

sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

₇Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,

olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

₈Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,

pudistavat päätään ja ivaavat minua:

₉»Hän on turvannut Herraan,

auttakoon Herra häntä.

Herra on häneen mieltynyt,

pelastakoon siis hänet!»

₁₀Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta

ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.

₁₁Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,

sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

₁₂Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä

eikä kukaan minua auta.

₁₃Sonnien laumat piirittävät minua,

villit Basanin härät minut saartavat,

₁₄kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,

kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

₁₅Voimani valuu maahan kuin vesi,

luuni irtoavat toisistaan.

Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,

se sulaa rinnassani.

₁₆Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,

kieleni on tarttunut kitalakeen.

Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

₁₇Koirien lauma saartaa minut,

minut ympäröi vihamiesten piiri.

Käteni ja jalkani ovat runnellut,

₁₈ruumiini luut näkyvät kaikki.

Ilkkuen he katsovat minuun,

₁₉jakavat vaatteeni keskenään

ja heittävät puvustani arpaa.

₂₀Herra, älä ole niin kaukana!

Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

₂₁Pelasta minut miekalta,

pelasta henkeni koirilta,

₂₂pelasta minut leijonien kidasta,

pelasta villihärkien sarvista!

₂₃Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

₂₄Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!

Jaakobin suku, kunnioita häntä,

palvele vavisten, Israelin kansa!

₂₅Ei hän halveksinut heikkoa

eikä karttanut kurjaa,

ei kääntänyt pois kasvojaan

vaan kuuli, kun huusin.

₂₆Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä.

Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

₂₇Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,

Herraa etsivät ylistäkööt häntä!

Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

₂₈Muistakoot maan kansat tämän teon

ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,

₂₉sillä Herran on kuninkuus!

Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

₃₀Vain häntä kumartakoot maan mahtavat,

hänen eteensä langetkoot

kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi elossa pysyä,

₃₁mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat,

saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen,

₃₂ja vastedes syntyvälle kansalle

he julistavat Herran hyvyyttä,

sillä hän on tämän tehnyt.