Herra ja hänen voideltunsa
1Miksi kansat kapinoivat,
kansakunnat juonia punovat?
2Miksi kuninkaat nousevat kapinaan,
hallitsijat liittoutuvat keskenään
Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?
3»Me heitämme pois ikeemme,
katkomme orjuuden kahleet!»
4Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa,
Herra pilkkaa heitä.
5Hän puhuu heille vihassaan
ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan:
6»Minä itse olen asettanut kuninkaani
Siioniin, pyhälle vuorelleni!»
7Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: »Sinä olet minun poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
8Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi,
ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi.
9Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla,
murrat ne kuin saviastiat.»
10Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat!
Ottakaa opiksenne, maan mahtavat!
11Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä,
vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto.
12Tervehtikää poikaa, hänen voideltuaan,
suudelkaa häntä,
muuten Herra vihastuu teihin
ja te suistutte tieltänne tuhoon,
sillä hetkessä syttyy hänen vihansa.
Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen!