₂Minä rakastan sinua, Jumala,

minun voimani.

₃Jumala on vuorilinnoitukseni,

hän on minun pelastajani.

Jumalaan minä turvaudun.

Hän on kallioni ja vahva suojakilpeni.

Hän on pakopaikkani ja vapauttajani.

₄Ylistetty Jumala!

Minä pyydän sinua apuun

ja pääsen eroon vihollisistani.

₅Kuoleman köydet kiertyvät ympärilleni,

tuhon tyrskyt hirvittävät minua.

₆Langat kietoutuvat minuun kuolleiden maasta,

kuoleman loukut ilmestyvät eteeni.

₇Hädissäni minä huusin Jumalaa,

pyysin omaa Jumalaani apuun.

Hän kuuli temppelissään ääneni,

avunhuutoni kantautui hänen korviinsa.

₈Maa vavahteli ja järisi,

vuorten perustukset järkkyivät

ja huojuivat Jumalan vihan voimasta.

₉Savu tuprusi hänen sieraimistaan,

kaiken nielevä liekki syöksyi hänen suustaan,

hiilloksen hehkua hän uhkui.

₁₀Hän leväytti taivaan auki

ja laskeutui sieltä

synkeä pilvi jalkojensa alla.

₁₁Hän ratsasti kerubilla, lensi,

syöksyi eteenpäin tuulen siivin.

₁₂Pimeydestä hän rakensi suojan,

majan paksuista pilvistä, synkistä vesistä.

₁₃Hänen kirkkautensa loisteesta lähti

pilviä, rakeita ja tulisia hiiliä.

₁₄Jumala jyrisi taivaalla,

Korkein antoi äänensä kaikua,

satoi rakeita ja tulisia hiiliä.

₁₅Hän ampui nuolia ympäriinsä,

sinkosi salamat sinne tänne.

₁₆Meren syvänteet tulivat esiin,

maan perustukset paljastuivat,

kun Jumala nuhteli rajusti merta

ja puhalsi puhurin sieraimistaan.

₁₇Jumala kurkotti korkeudestaan,

tarttui minuun ja veti ylös syvistä vesistä.

₁₈Hän pelasti minut voimakkailta vihollisilta,

minua vahvemmilta vastustajilta.

₁₉He ahdistivat minua pahana päivänä,

mutta Jumala oli tukenani.

₂₀Hän toi minut aukealle paikalle,

hän pelasti minut, koska oli minuun tyytyväinen.

₂₁Jumala palkitsi oikeudenmukaisuuteni,

maksoi minulle moitteettomista teoistani.

₂₂Olen kulkenut aina Jumalan teitä,

en ole kääntynyt Jumalaa vastaan.

₂₃Olen pitänyt mielessäni kaiken,

mitä hän on säätänyt,

en ole koskaan rikkonut hänen lakejaan.

₂₄Olin virheetön hänen edessään,

varoin tekemästä väärin.

₂₅Niinpä Jumala palkitsi oikeudenmukaisuuteni.

Hän näki, että tekoni ovat puhtaat.

₂₆Jumala, sinä olet uskollinen uskolliselle,

vilpittömälle olet vilpitön.

₂₇Rehelliselle olet rehellinen

mutta kierolle kiero.

₂₈Pelastat köyhän kansan,

mutta ylpeiden katseet painat alas.

₂₉Sinä sytytät minun lamppuni, Jumala,

tuot pimeyteeni valon.

₃₀Sinun avullasi ryntään sotajoukkoa päin,

Jumalani voimalla loikkaan yli esteiden.

₃₁Jumalan tie on täydellinen,

hänen puheensa on kirkasta ja ymmärrettävää,

kuin tulessa puhdistettua.

Kilpenä hän suojaa niitä,

jotka hakevat hänestä turvaa.

₃₂Kuka muu kuin Jahve, meidän Jumalamme,

voisi olla jumala?

Kuka olisi kallio, jollei meidän Jumalamme?

₃₃Hän ympäröi minut voimallaan,

vapauttaa kulkemaan täydellistä tietä.

₃₄Minä juoksen peuran askelin,

Jumala ohjaa kulkuni kukkuloille.

₃₅Hän valmensi käsivarteni sotaan,

vahvinkin jousi taipuu nyt käsissäni.

₃₆Jumala, sinä olet minun pelastava kilpeni,

sinun apusi ja tukesi tekevät minusta mahtavan.

₃₇Venytit askeltani,

eivätkä nilkkani nyrjähtäneet.

₃₈Ajoin takaa vihollisiani

ja sain heidät kiinni.

Palasin vasta, kun he olivat mennyttä.

₃₉Minä murskasin heidät,

eivätkä he enää nousseet

vaan jäivät jalkojeni alle.

₄₀Sinä annoit minulle voimaa sotia,

painoit mahtailijat alleni.

₄₁Päästit minut niskan päälle,

ja minä tuhosin viholliseni.

₄₂He etsivät turhaan pelastajaa,

he kutsuivat Jumalaa,

mutta hän ei vastannut heille.

₄₃Minä jauhoin heidät tomuksi tuuleen,

murskasin heidät, talloin mutalammikoksi.

₄₄Sinä toit minut turvaan,

kun kansa riiteli,

teit minusta kaikkien kansojen johtajan.

Nyt minua palvelevat nekin,

joita en edes tunne.

₄₅Vierasmaalaiset teeskentelevät tottelevansa

ja mielistelevät minua.

₄₆Heidän voimansa kuihtuvat,

he hoippuvat ulos linnoituksistaan.

₄₇Jumala elää!

Kiitän sinua, kallioni,

ylistän sinua, Jumala, pelastajani!

₄₈Jumala kostaa puolestani

ja painaa kansat valtani alle.

₄₉Hän päästää minut vihollisistani,

nostaa minut mahtailijoiden yläpuolelle.

Sinä pelastit minut niiltä raakalaisilta!

₅₀Siksi kiitän sinua, Jumala,

niin että kaikki kansat kuulevat.

Haluan säveltää musiikkia nimesi kunniaksi.

₅₁Sinä viet kuninkaaksi voidellun voitosta voittoon,

olet uskollinen hänelle.

Pidät huolta Daavidista ja hänen jälkeläisistään

tästä hetkestä ikuisuuteen.

₂Minä rakastan sinua, Herra,

sinä olet minun voimani.

₃Sinä päästit minut turvaan,

sinä olet vuorilinnani.

Jumalani, sinuun minä turvaudun,

sinä olet kallio, olet kilpeni,

sinulta saan avun ja suojan.

₄Kun kutsun Herraa, ylistettyä,

saan avun vihollisiani vastaan.

₅Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,

tuhon pyörteet minua kauhistivat.

₆Tuonelan paulat kietoivat minut,

näin edessäni kuoleman ansat.

₇Silloin minä huusin hädässäni Herraa,

kutsuin avuksi Jumalaani.

Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,

ja hän kuuli minun huutoni.

₈Maa järisi ja järkkyi,

vuorten perustukset vavahtelivat.

Hänen vihansa sai ne horjumaan.

₉Hänen sieraimistaan nousi savu

ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan,

se suitsusi hiilten hehkua.

₁₀Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas

pimeä pilvi jalkojensa alla.

₁₁Hän lensi kerubi ratsunaan

ja kiiti tuulen siivin.

₁₂Hän otti verhokseen pimeyden,

majakseen synkät vedet,

raskaat pilvet.

₁₃Hänen edellään kulki häikäisevä valo,

siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.

₁₄Herra jylisi taivaassa,

Korkein antoi äänensä kaikua,

hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.

₁₅Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset,

hän kauhistutti heidät salamoillaan.

₁₆Meren lähteet paljastuivat,

maanpiirin perustukset tulivat näkyviin,

kun sinä, Herra, käskit merta,

kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.

₁₇Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,

hän veti minut ylös syvistä vesistä.

₁₈Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä,

vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

₁₉He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,

mutta tuekseni tuli Herra.

₂₀Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen,

sillä hän oli mieltynyt minuun.

₂₁Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta,

sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

₂₂Minä olen kulkenut Herran teitä

enkä ole luopunut Jumalasta.

₂₃Hänen käskynsä ovat alati mielessäni,

hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.

₂₄Olen ollut vilpitön hänen edessään,

olen varonut lankeamasta syntiin.

₂₅Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta,

koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.

₂₆Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle,

vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.

₂₇Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan,

mutta kieron sinä johdat harhaan.

₂₈Nöyrät sinä pelastat,

mutta ylpeiden katseen painat alas.

₂₉Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni,

sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

₃₀Sinun avullasi minä ryntään yli vallien,

Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.

₃₁Jumalan ohjeet ovat täydelliset,

Herran sana on kirkas ja puhdas.

Kuin kilpi hän suojaa niitä,

jotka hakevat hänestä turvaa.

₃₂Kuka on Jumala, jollei Herra,

kuka on turvamme, jollei Jumalamme?

₃₃Jumala vyöttää minut voimalla,

hän osoittaa minulle oikean tien.

₃₄Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat

ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

₃₅Hän opettaa käteni taistelemaan,

käsivarteni jännittämään sotajousta.

₃₆Herra, sinä asetut kilveksi eteeni,

sinun oikea kätesi tukee minua,

sinun apusi tekee minut vahvaksi.

₃₇Sinä teet varmoiksi askeleeni,

polveni eivät horju.

₃₈Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni,

palaan vasta, kun heitä ei enää ole.

₃₉Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään.

He sortuvat jalkojeni alle.

₄₀Sinulta minä saan voiman taisteluun,

vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

₄₁Sinä ajat viholliseni pakoon,

ja minä teen heistä lopun.

₄₂He huutavat, mutta kukaan ei auta.

He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

₄₃Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen,

poljen heitä kuin katujen lokaa.

₄₄Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi,

asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita.

Kansat, joita en tuntenut,

ovat nyt valtani alla.

₄₅Ne tottelevat jo ennen kuin käsken,

muukalaiset liehittelevät minua.

₄₆Heidän voimansa on hervonnut,

vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.

₄₇Herra elää!

Kiitetty olkoon puolustajani,

ylistetty Jumala, minun turvani!

₄₈Jumala kostaa puolestani

ja saattaa kansat minun valtani alle.

₄₉Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä,

antaa voiton vihamiehistäni,

vainoojista hän minut päästää.

₅₀Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra,

laulan kiitosta sinun nimellesi.

₅₁Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan,

sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut,

Daavidille ja hänen suvulleen,

nyt ja aina.