₁Tehän olette jo riisuneet päältänne kaiken pahuuden ja valheen, teeskentelyn ja kateuden sekä pahat puheet. ₂Hamuilkaa puhdasta opetusta kuin vastasyntyneet vauvat maitoa. Sen ravitsemina te kasvatte pelastukseen, ₃kun olette päässeet näin maistamaan Herran hyvyyttä.

₄Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luokse. Tuon kiven ihmiset hylkäsivät, mutta Jumala on sen valinnut, ja hänen silmissään se on kallisarvoinen. ₅Olkaa itsekin kuin eläviä kiviä, joista rakennetaan hengellinen rakennus. Muuttukaa pyhäksi papistoksi antaaksenne hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen vuoksi ovat Jumalalle sopivia. ₆Pyhissä kirjoituksissahan sanotaan:

₇Teille uskoville on siis luvassa kunniaa, mutta epäuskoisten suhteen käy toteen tämä: Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, tehtiin koko rakennuksen tärkein kivi. ₈Heille siitä tulee kompastuskivi ja liukas kallio. He eivät tee niin kuin sana kehottaa, ja siksi he kompastuvat. Niin on tarkoitettukin.

₉Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa. Te olette Jumalan oma kansa, jonka tehtävänä on julistaa hänen hyviä tekojaan. Hän kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.

₁₁Rakkaat ystävät, te asutte outoina vieraiden keskellä. Siksi kehotan teitä pidättymään ruumiillisista himoista. Nehän taistelevat sielua vastaan. ₁₂Eläkää moitteettomasti vierasuskoisten parissa. Kun he sitten väittävät teitä pahantekijöiksi, he huomaavatkin teidän hyvät tekonne ja ylistävät Jumalaa sinä päivänä, jona kohtaavat hänet.

₁₃Tyytykää Herran vuoksi paikkaanne kaikissa ihmisen luomissa valtarakenteissa. Totelkaa keisaria, koska hän on kaiken yläpuolella, ₁₄ja käskynhaltijoita, jotka keisarin edustajina rankaisevat pahantekijöitä ja palkitsevat kunnon ihmiset. ₁₅Jumalan tahto näet on, että kunnolliset tukkivat tietämättömien suun. ₁₆Tehkää se kuten vapaat Jumalan palvelijat älkääkä niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden peitteenä. ₁₇Antakaa kaikille arvoa, rakastakaa veljiä ja sisaria, kunnioittakaa Jumalaa, arvostakaa keisaria.

₁₈Palvelijat, kunnioittakaa ja totelkaa isäntiänne – ei vain hyviä ja lempeitä vaan myös kieroja. ₁₉Sehän on hienoa, jos joku Jumalan tuntemisen takia suostuu kärsimään syyttömästi. ₂₀Mitäpä hienoa siinä olisi, jos teette väärin ja kestätte siitä saamanne iskut? Jos sen sijaan kestätte kärsimyksiä, joihin olette joutuneet tehtyänne hyvää, olette Jumalan suosiossa. ₂₁Tähän teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esimerkin, jotta seuraisitte hänen jälkiään.

₂₃Häntä pilkattiin, mutta hän ei pilkannut takaisin. Hän kärsi muttei uhkaillut, vaan jätti asian oikeudenmukaiselle tuomarille. ₂₄Hän kantoi itse omassa ruumiissaan meidän syntimme ristinpuuhun, jotta pääsisimme irti synneistä ja eläisimme oikein. Hänen haavansa ovat parantaneet teidät. ₂₅Te olitte eksyksissä kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet paimenenne ja laumanne johtajan luokse.

₁Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. ₂Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. ₃Olettehan te »maistaneet Herran hyvyyttä».

₄Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. ₅Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. ₆Sanotaanhan Raamatussa:

₇Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, »kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, ₈kompastuskivi ja kallio johon langetaan». Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin.

₉Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. ₁₀Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.

₁₁Rakkaat ystävät, te jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa. Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman himoista, jotka sotivat sielua vastaan. ₁₂Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät.

₁₃Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ₁₄ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää. ₁₅Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. ₁₆Ja näin tehkää vapaiden tavoin – älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat. ₁₇Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.

₁₈Palvelijat, kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös epäoikeudenmukaisille. ₁₉Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. ₂₀Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. ₂₁Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.

₂₃Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. ₂₄Itse, omassa ruumiissaan, hän »kantoi meidän syntimme» ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. »Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.» ₂₅Te olitte »eksyksissä niin kuin lampaat», mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.